Sosiaali- ja terveysministeriön asettama biopankkityöryhmä ehdottaa, että biologiset näyteaineistot keskitetään muutamaan suureen, luvanvaraiseen biopankkiin. Kun näyteaineistojen hallinta ja uudelleenkäyttö määritellään nyt ehdotettavassa biopankkilaissa, jo olemassa olevia laajoja näytekokoelmia ja niihin kerättyä tutkimustietoa voidaan yhdistää ja näin näytteitä voidaan hyödyntää uusiin käyttötarkoituksiin.

Suuria biologisia näyteaineistoja ovat muun muassa Kansanterveyslaitoksen joko yksinään tai yhdessä yliopistojen kanssa omistamat kymmenettuhannet DNA- ja seeruminäytteet. Näytteet on aikanaan kerätty tutkimustarkoituksiin.

- Suurimmat yliopistot ja yliopistolliset sairaalat voisivat yhdessä perustaa ison hallinnointiyksikön. Saattaa olla, että myös yksityissektorille perustetaan joitakin biopankkeja, sanoo työryhmän jäsen, ylilääkäri

Ritva Halila

sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Luvat biopankkien perustamiseen myöntäisi ehdotuksen mukaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (TEO).

Työryhmä luovuttaa biopankkitoiminnan kehittämistä ja alan lakimuutostarpeita koskevan mietintönsä peruspalveluministeri

Paula Risikolle

ensi perjantaina. Työryhmän ehdottama puitelaki yhtenäistäisi alan nykyistä hajanaista lainsäädäntöä. Laki ei kuitenkaan velvoittaisi tutkimusyhteisöjä tai tutkijoita tallentamaan näyteaineistojaan biopankkiin.

Nykyisin näytekokoelmien hallinnointi on hajallaan ja kokoelmiin liittyvät vastuu- ja omistuskysymykset ovat joissakin tapauksissa epäselviä. Näytteiden hyödyntäminen uusiin tutkimustarkoituksiin on hankalaa tai jopa mahdotonta mm. tietosuojaan ja näytteen antajan suostumukseen liittyvien syiden takia.

Näytteen luovuttajan suostumus saatava

Näytteiden uusiokäyttöön liittyen on ratkaisematta kysymys näytteenantajan suostumuksesta: voiko vaikkapa diabetestutkimukseen annettua verinäytettä käyttää tyystin toiseen tutkimustarkoitukseen myöhemmin?

Biopankkityöryhmän mukaan voisi, tietyin rajoituksin ja edellytyksin. Biopankit joutuisivat tiedottamaan, mihin niihin kerättyjä näytteitä käytetään. Pankeilla olisi velvollisuus säilyttää tietonsa siten, että yksittäistä näytteen luovuttajaa ei pysty tunnistamaan.

Tiedot biopankeista kerättäisiin valtakunnallisen julkiseen rekisteriin. Työryhmä ehdottaa, että rekisteriä hallinnoisivat joko TEO yksin tai yhteistyössä Stakesin kanssa.

Näytteen luovuttajalla on joko biopankin tai valtakunnallisen rekisterin kautta oikeus peruuttaa antamansa suostumus näytteen käyttöön biopankissa. Hän voi myös vaatia käytön rajoittamista. Työryhmä ehdottaa, että tulevaisuudessa näytteen luovuttajalta kysytään, saako hänen näytteensä tallentaa biopankkiin.

- Biopankeissa olevia näytteitä voidaan käyttää uusiin käyttötarkoituksiin, mutta käyttö perustuu annettuun suostumukseen, linjaa Halila.

Työryhmä ehdottaa, että yksittäiset biopankit toimivat keräämiensä näyteaineistojen omistajina ja hallinnoijina.

- Näytekokoelmien siirtämiset biopankkiin ja niiden luovuttaminen pois pankista perustuvat sopimuksiin. Työryhmä katsoo, että tätä sopimustoimintaa säätelevät biopankit itse.

Työryhmän loppuraportti lähtee laajalle lausuntokierrokselle lähiaikoina. Halilan mukaan Suomessa saattaa olla biopankkilaki vuonna 2009, jos kaikki menee suunnitellusti.

Painetta aineistojen kaupallistamiseen

Työryhmä ei juuri ota kantaa näyteaineistojen kaupallistamiseen. Kaupallistamista rajoitetaan muun muassa Suomen allekirjoittamissa kansainvälisissä sopimuksissa. Esimerkiksi biolääkesopimuksen mukaan ihmiskudos itsessään ei voi olla kaupan kohteena.

Ritva Halila suhtautuu näyteaineistojen kaupalliseen arvoon epäilevästi.

- Meillä ei ole tuotteistussovellutuksia näköpiirissä ainakaan lähiaikoina, joten on aikaa miettiä sitä, kuinka näyteaineistoja mahdollisesti käytetään tuotekehityksessä.

Helsingin Sanomissa Etlan ja Etlatieto Oy:n tutkijat

Raine Hermans

ja

Martti Kulvik

vertasivat pari viikkoa sitten suomalaisia kudosnäyteaineistoja ja potilastietoja raakatimantteihin, joista voidaan "taidokkaasti työstäen ja yhdistäen ... rakentaa Suomelle kruununjalokivet".

- En minä odota mitään kultakaivosta näistä suomalaisten ihan tavallisista dna- tai verinäytteistä, Halila toppuuttelee.

Hänen mukaansa mahdollisuus tietojen yhdistelemiseen kuitenkin nostaa suomalaisten biopankkiaineistojen arvoa.