Yleislääkäri Iona Heath on huolissaan: Britannian kunniakas ja kiitelty perusterveydenhuolto on romuttumassa. Tehokkuusvaatimukset ja lääkäripalvelujen kilpailuttaminen kansainvälisillä terveysmarkkinoilla ovat vähitellen totisinta totta koko Britanniassa.

- Euroopan tunnetuin yleislääkäri, terveyskeskus Pihlajalinnan vastaava ylilääkäri

Raimo Puustinen

esittelee kyynärsauvoillaan kävelevän kollegansa.

Paitsi että Intiassa nilkkansa murtanut Iona Heath on tunnettu kotimaassaan, hänellä on Brittish Medical Journalin kärjekkäänä kolumnistina paljon sananvaltaa myös kotimaansa ulkopuolella. Käytännön perspektiiviä Heath saa mielipiteisiinsä työskentelemällä yleislääkärinä pohjoislontoolaisessa terveyskeskuksessa, jota pidetään asukkaiden sosiaalisten ongelmien vuoksi vaativana alueena.

Heath on saapunut Tampereelle kertomaan kollegoilleen Britannian perusterveydenhuollosta.

Hän on pannut ilokseen merkille Tampereen Pihlajalinnan terveyskeskuksessa samoja hyviä piirteitä kuin Britannian terveydenhuollon kulta-aikoina.

- Täällä Pihlajalinnassa on nyt päästy siihen, missä brittiläinen perusterveydenhuolto oli vielä muutama vuosi sitten. Hienoa, että olette ottaneet mallia meistä. Mutta älkää tehkö sitä missään nimessä enää!, Iona Heath neuvoo.

Heath ei arvosta Britannian hallituksen terveyspolitiikkaa. Hänen hampaissaan on erityisesti maan hallituksen uusi linja, jossa kunnallisesta perusterveydenhuollosta vastaavien klinikoiden lääkäripalvelut kilpailutetaan.

Terveyskeskuslääkärit kilpailutetaan

Jo 60 vuotta Britanniassa on ollut käytössä malli, jossa kunta omistaa yleislääkäriklinikan kiinteistön ja lääkärit yrittäjinä vuokraavat sen tilat. Osa lääkäreistä, kuten Heath, toimivat tosin itse omistamissaan tiloissa. Lääkärit ovat olleet usein paikkakuntalaisia, jotka ovat tunteneet seudun ja alueensa potilaat. He ovat käytännössä toimineet kuin vanhan ajan kunnanlääkärit.

Tämä hyväksi koettu järjestelmä antaa kuitenkin myös mahdollisuuden toisenlaiseen kehitykseen. Muutos on parhaillaan käynnissä: klinikoiden lääkärien paikat kilpailutetaan kansainvälisesti.

Yhdysvaltalainen kansainvälisesti toimiva terveyspalveluketju on jo voittanut muutaman klinikan lääkäripalvelut itselleen. Yritys on palkannut listoilleen lääkäreitä eri puolilta maailmaa.

- Kansainvälinen ketju saattaa ostaa koko klinikan lääkärikunnan. Globaali kilpailuttaminen ajaa vuodesta toiseen praktiikkaansa samassa klinikassa pitäneet lääkärit kokonaan pois perusterveydenhuollosta, Iona Heath sanoo.

Uusi järjestelmä ei ole Heathin mielestä potilaallekaan hyväksi. Jokaisen britin terveyskortissa on lukenut perinteisesti omalääkärin nimi, mutta nykyisin vain klinikan nimi ja osoite. Vähitellen tutun lääkärin asemesta vastaanotolla istuukin jokaisella käyntikerralla eri lääkäri. Hän on saattanut tulla keikkatöihin Romaniasta, Meksikosta, Pakistanista - milloin mistäkin.

- On selvää, että potilas-lääkärisuhde kärsii. Lääkärin ja potilaan kohtaamisessa pätevät samat lainalaisuudet kuin missä tahansa kahden ihmisen kohtaamisessa. Ensimmäisellä kerralla esittäydytään, toisella kerralla kerrotaan joitain itsestä, mutta vaikeista asioista puhutaan vasta useamman tapaamisen jälkeen, Heath toteaa.

Kilpailuttamisen vaaroja

Kilpailuttamiseen liittyy itsestään selvyytenä potilaiden hoitaminen mahdollisimman tehokkaasti. Ja koska terveyspalveluja tuottava yritys on liiketoimintaa, on sen myös tuotettava voittoa. Mutta tehokkuusvaatimuspa ei kuulu Heathin mielestä terveydenhuoltoon lainkaan.

Miten sitten hyvä yleislääkäri tulisi kipailuttaa? Onko lääkäri, joka tutkii eniten potilaita tunnissa tehokkain?

- Terveydenhuolto ei ole mikään standardoitu kulutushyödyke, kuten esimerkiksi lihakimpale lihatiskillä. Täytyy ymmärtää, että kilpailuttamisesta on huonoja seurauksia, esimerkiksi medikalisaatiota, Iona Heath tiivistää.

Tehokas keikkalääkäri ei tunne potilastaan entuudestaan, eikä välttämättä ehdi syventyä potilaskertomukseen saati tekemään toimenpiteitä. Sen seurauksena hän saattaa kirjoittaa helposti antibiootteja. Toisin tekee lääkäri, jolla on aikaa potilaalleen. Hän voi perusteellisella perehtymisellään estää uusintakäynnit, turhat lääkkeet ja mahdolliset lähetteet erikoissairaanhoitoon.

- Kilpailuttamisen asemesta luottamus lääkärin ammattitaitoon on tärkeintä. Brittilääkärit kokevat nykyisin, ettei heitä kunnioiteta riittävästi. Vaarassa on myös työnilo ja itsearvostus, Heath sanoo.

- Lääkäri pystyy hienoihin työsuorituksiin, kun hän voi myös itse vaikuttaa työhönsä ja työoloihinsa. Byrokratia, kontrollointi ja jatkuva tilinteko omasta työtehokkuudesta johtavat väistämättä Neuvostoliiton ajan työmoraaliin, Heath ennustaa.

Ennaltaehkäisy pirstoutuu

Heath muistuttaa, että yksi parhaimpia tapoja säästää terveydenhuollossa on hyvin suunniteltu ennaltaehkäisy. Mutta ennaltaehkäisyn tulokset näkee vasta vuosikymmenten kuluttua, joten sen kilpailuttaminen on vaikeaa.

Kun kilpailutettu terveydenhuolto pirstoutuu, sairauksien järkevä ennaltaehkäisy vaikeutuu. Uuden kehityksen seurauksena monet terveysriskit määritellään helposti sairauksiksi ja pian enemmistö kansalaisista määritellään potilaiksi. Myös lihavuuden riskeistä on puhuttu paljon, minkä seurauksena ylipainoisia syyllistetään ja kiinnitetään huomiota vain ruokaan ja ruoan laatuun. Kokonaiskuva puuttuu.

- Ei osata katsoa, mitä sosiaalisia ongelmia eri terveysuhkien, kuten ylipainon, taustalla on.

Kilpailuttamisen taustalla on Heathin mielestä Maailman kauppajärjestö, WTO, joka painostaa Euroopan unionia.

- Maailman kauppajärjestö näkee Euroopassa suuren markkina-alueen. Mehän emme ole tottuneet vielä tekemään terveydenhuollosta voittoa.

Diagnostiikka ei kuulu sairaanhoitajille

Britannian perusterveydenhuollossa on kokeiltu tehokkuuden ja säästämisen toivossa erilaisia malleja jakaa työtä lääkärien ja sairaanhoitajien kesken. Sairaanhoitajan toimenkuvan laajentamisesta on jo ehtinyt kertyä paljon tutkimustietoa.

- Lääkärin tehtävien siirtäminen hoitajille ei tuonut tietyn pisteen jälkeen mitään säästöjä, eikä klinikoiden tehokkuuskaan ole parantunut, Heath toteaa.

Heathin mielestä sairaanhoitajien tärkeimpiä vastuualueita ovat hoitoprotokollan seuranta ja kroonisesti sairaiden, esimerkiksi diabeetikkojen terveystarkastukset. Sairaanhoitajat ovat hoidonseurannassa Heathin mielestä jopa parempia kuin lääkärit.

Myös haavanhoito lukuisine haavalääkkeineen sekä leikkauksen jälkeiset seurannat kuuluvat Heathin mielestä itseoikeutetusti sairaanhoitajille. Varsinkin vaikeiden haavojen hoidossa täytyy olla näkemystä myös potilaan elämäntilanteesta: "Emmehän me lääkärit tiedä siitä aihepiiristä mitään."

Mutta sairauksien diagnosoinnin etulinjaan ei Heathin klinikalla sairaanhoitajia päästetä. Klinikalla ei ole myöskään sairaanhoitajien pyörittämää puhelinensipalvelua. Siitä ei Heathin tietämien tutkimusten mukaan tule säästöjä.

- Sairaanhoitajat haluavat ymmärrettävästi pelata varman päälle ja siksi lähettävät potilaan usein varmuuden vuoksi vielä lääkärin vastaanotolle. Sen vuoksi klinikassani flunssapotilaatkin ohjataan suoraan lääkärille.

- Olemme oppineet, että hoitajat ovat diagnostisissa tehtävissa huomattavasti hitaampia kuin lääkärit. Tämäkään työnjako ei tuo säästöjä, vaikka hoitajan palkkaaminen olisi edullisempaa.

Sairaanhoitajilla on Britanniassa laaja reseptinkirjoitusoikeus. Mutta tämäkään mahdollisuus laajentaa sairaanhoitajan toimenkuvaa ei ole saanut tuulta siipiensä alle.

- Koulutukseen on halukkaita vain vähän. Hoitajat eivät ole halunneet suuren vastuuun vuoksi reseptinkirjoitusoikeutta, Heath sanoo.

Heath ihmetteleekin, miksi sairaanhoitajien pitäisi kirjoittaa esimerkiksi antibioottireseptejä, jos niiden käyttöä muutenkin pitäisi rajoittaa.

Britanniassa tapahtuvista perusterveydenhuollon muutoksista puuttuu Ihona Heathin mukaan moraalinen punainen lanka. Esityksensä lopuksi Heath heijastaa valkokankaalle tekstin: "Potilaat eivät ole tyytyväisiä terveydenhuoltoon, jos lääkäritkään eivät ole siihen tyytyväisiä".

Iona Heath

Työskennellyt yleislääkärinä kunnallisessa perusterveydenhuollossa Pohjois-Lontoon Kentish Townin klinikassa vuodesta 1975 lähtien.

Kollegat ovat valinneet hänet Britannian yleislääkäreiden akateemiseen kattojärjestöön The Royal College of General Practitioners (RCGP), jossa hän on vaikuttanut vuodesta 1989 lähtien. RCGP:n tavoitteena on kannustaa ja ylläpitää yleislääkärien mahdollisimman korkeaa ammattitaitoa ja koulutusta.

Kuuluu myös lääketieteen eettiseen komiteaan ja on sen kansainvälisen komitean puheenjohtaja. Lisäksi hän on British Medical Journalin kolumnisti ja lehden eettisen komitean puheenjohtaja.