Dementiapotilaiden ja heidän omaishoitajiensa tarpeita ei huomioida palvelujen suunnittelussa, vaikka se parantaisi potilaiden elämänlaatua ja toisi myös säästöjä yhteiskunnalle.

Tämän osoittaa LL Minna Raivion väitöstutkimus, jossa käytettiin kolmea potilasaineistoa vuosilta 1999–2005.

Tutkimuksen mukaan yli kolmannes hoitokodissa tai sairaalassa olevista dementiapotilaista saa sopimattomaksi arvioituja lääkkeitä. Suomessa käytetään kansainvälisesti vertailtuna eniten psykoosilääkkeitä hoivakodeissa ja sairaaloissa. Lähes puolella dementiaa sairastavista potilaista oli käytössä psykoosilääke, mutta niiden käyttö ei kuitenkaan lisännyt kuolleisuutta. Suurin kuolleisuuden riskitekijä oli runsas lääkkeiden kokonaismäärä ja lepositeiden käyttö.

Melkein puolet aiemmin kotona asuneista dementiaa sairastavista potilaista joutui pysyvään laitoshoitoon lonkkamurtuman jälkeen. Lonkkamurtumaleikkauksen jälkeinen leikatun jalan käyttämiskielto pidensi dementiaa sairastavien kuntoutusaikaa huomattavasti.

– Erityisesti dementiaa sairastavat hyötyvät leikkausmenetelmästä, jonka jälkeen normaali kävely on heti mahdollista, Raivio huomauttaa.

Vain kolmannes omaishoitajista on tyytyväisiä

Tutkimuksen mukaan omaishoitajaperheiden palvelujen tarve ja todellisuus eivät kohtaa tällä hetkellä. Vain kolmasosa omaishoitajista oli tyytyväisiä palveluihin. 69 prosenttia koki, ettei heillä itsellään ole vaikutusmahdollisuutta heille tarjottaviin palveluihin.

Perheet toivoivat eniten fysioterapiaa Alzheimerin tautia sairastavalle, omaishoidontukea, siivousapua ja kotiin tulevaa hoitajaa pariksi tunniksi kerrallaan.

Lähes puolet pariskunnista ilmoitti tarvitsevansa keskustelua hoitavan lääkärin kanssa Alzheimerin tautia sairastavan taloudellisten asioiden hoitoon liittyvistä seikoista. Tämä oli kuitenkin toteutunut vain vajaalla kymmenellä prosentilla.

Minna Raivion väitöskirja "Pitfalls in the Treatment of Persons with Dementia" tarkastetaan 23.11. Helsingin yliopistossa.

Miia Soininen