Keskiviikkona päättynyt Euroopan kardiologisen seuran kongressi nosti erityiseksi huolenaiheeksi diabeetikon sydämen.

- Sydän- ja verisuonitaudeista on tullut diabeetikkojen epidemia, kuvasi kokouksen ohjelmakomitean puheenjohtaja William Wijns ongelman laajuutta. Vaikka diabeteksen, sepelvaltimotaudin, metabolisen syndrooman ja ylipainon yhteydet ovat tunnetut, niitä hoidetaan silti liian usein ikäänkuin erillisinä ongelmina.

- Häiriintynyt glukoosin sietokyky on sepelvaltimotautipotilaalla itse asiassa yleisempi kuin normaali sietokyky, huomautti ruotsalainen professori Lars Rydén. Kongressin panelissa annettiinkin epäviralliseksi suositukseksi, että kaikki sepelvaltimotautipotilaat pitäisi lähettää sokerirasituskokeeseen.

Jos glukoosin sietokyky todetaan häiriintyneeksi, pitäisi Rydénin mielestä ehdottomasti aina aloittaa intensiivinen hoito diabeteksen estämiseksi. Tehostettu elämäntapaohjaus on ehkäisyn kulmakivi.

Ensimmäisen vuoden seurantatulokset rimonabantista

Kardiologikokouksessa esiteltiin myös tuoreita ensimmäisen vuoden seurantatutkimuksen tuloksia rimonabantista. Se on uudentyyppinen selektiivinen kannabinoidireseptorisalpaaja (CB1), jota on tutkittu niin lihavilla kuin tupakoivillakin ihmisillä. Kolmosfaasin kaksoissokkoutetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa oli mukana 6 600 ylipainoista, joista osa kärsi myös korkeista veren rasva-arvoista ja osa oli tyypin 2 diabeetikkoja.

20 milligramman rimonabant-lääkityksellä olleiden paino putosi vuoden aikana noin 8,6 kiloa, 5 mg nauttineiden 4,8 kiloa ja lumelääkettä syöneiden 3,6 kiloa. Metabolisen oireyhtymän riskissä olennainen vyötärönympärys pieneni myös. Lisäksi HDL-kolesteroliarvot nousivat keskimäärin 27 prosenttia suurinta lääkeannosta nauttineilla.

Kahden vuoden seurantatulokset ovat julkaisukunnossa tulevan talven aikana. Kardiologikongressissa korostettiin, ettei lääkkeestä koskaan saa tulla missien ja mallien pilleri, vaan käyttöaiheet tullaan rajaamaan terveydelle vaarallisen lihavuuden hoitamiseen.

Rimonabant salpaa aivojen mesolimbisellä alueella syntyviä ennakannabinoideja. Ne muistuttavat kannabiksessa esiintyviä molekyylejä, joiden on jo kauan tiedetty lisäävän ruokahalua.

Professori Aila Rissanen on ollut mukana tekemässä rimonabant-tutkimuksia. Hän toteaa lääkkeen olevan lajissaan ainoa, joka on päässyt kehittelyssä näin pitkälle. Kuitenkin vasta pidemmän ajan kokemukset osoittavat uuden lääkkeen todellisen arvon. Nyt sivuvaikutukset jäivät yleensä lievään pahoinvointiin ja huimaukseen, mutta koskaan ei lääketutkimuksessa olla liian varovaisia.

- Rimonabantissa mielenkiintoista on sen soveltuvuus myös tupakoitsijoiden hoitoon. Näyttää siltä, että se laimentaa syömishimon lisäksi tupakanhimoakin. Voisi kuvitella, että vaikutus ulottuisi myös alkoholin suurkulutuksen mekanismiin, Rissanen pohtii.

Rimonabantin tutkijat ovat kiinnostuneita myös sen havaituista vaikutuksista rasvasolukkoon. Tosin lihavuustutkijat kiistelevät yhä siitä, pienenevätkö rasvasolut vai katoavatko ne ihmisen laihtuessa kokonaan. Tutkimusmenetelmien parantuessa saadaan kuitenkin koko ajan uutta tietoa keskushermoston ja kehon ääreisosien välisestä yhteydestä.

- Ihmiskehon hengissä pysymistä tukeva fysiologinen järjestelmä näyttää olevan niin vahva, että se taistelee kaikin keinoin laihtumista vastaan. Siksi laihdutuslääkkeidenkin kehittäminen on osoittanut niin vaikeaksi, Aila Rissanen toteaa.