Kesätöihin suuntaava nettisukupolvi valmistautuu aikamatkalle menneisyyteen työntäessään tunnistekortin työkoneeseensa. Toisaalta kehitystä on luvassa, sillä 
diginatiivit, kuten LK Petteri Raejärvi, osaavat myös vaatia parempia työkaluja.

Nykyhetken kandit, jotka ovat syntyneet 1980–1990–lukujen taitteessa, eivät muista aikaa ennen internetiä. He tutustuivat ohjelmointikieliin ala-asteella ja ovat viettäneet nuoruutensa sujuvien, intuitiivisten käyttöliittymien keskellä. Vain hetki, ja he lykkäävät tunnistekortin työasemansa kortinlukijaan ensimmäisessä harjoittelupaikassaan.

– Tiedonhaun kaavamaisuus on yllättänyt. Käytössä on yksi muotti, jota voi lainkaan muokata omaan käyttöön. Esimerkiksi potilaan tämänhetkinen lääkitys pitäisi saada nopeasti näkyviin ja sen rinnalle lääkitystieto kuukauden takaa, kommentoi kokemuksiaan Helsingin yliopiston lääkiksen kolmannen vuoden kandi Kristian Taipale.

Taipale järjestää kevään aikana toista kertaa Helsingin yliopiston lääketieteellisten tiedekunnan ja Aalto-yliopiston yhteisiä projektiviikkoja, joiden aikana lääkisläiset ja teekkarit ratkovat yhdessä terveydenhuollon informaatioteknologiaan liittyviä ongelmia. Selvitettävät case-esimerkit tulevat alan yrityksiltä ja yhteisöiltä. Samalla lääketieteen opiskelijat sekä laaja-alainen tulevien diplomi-insinöörien joukko oppii toisiltaan.

– Kyllähän vanhempien vuosikurs­sien opiskelijat ovat kauhistelleet potilastietojärjestelmiä, mutta teekkarit ovat olleet suorastaan tyrmistyneitä niiden tilasta. He ovat pyöritelleet päätään ja sanoneet, että ”järkyttävää”, Taipale hymähtää.

Paperisen arkiston ideologiaa

Petteri Raejärvi, Kuopion lääketieteen opiskelijoiden puheenjohtaja ja 4. vuoden kandi (kuvassa), ehti työskennellä useamman vuoden tietojärjestelmien parissa valmistuttuaan automaatioalan diplomi-­insinööriksi. Järjestelmien vasteaikojen erikoismies tulee tulevana työkesänä tuijottamaan tiimalasia vailla pääsyä vanhoihin työkaluihinsa, joilla toimintaa hidastava koodinpätkä olisi löytynyt tuossa tuokiossa. Koodisolmuja voidaan suoristaa, jos halutaan ja ymmärretään vaatia sitä ajoissa.

– En työskennellyt terveydenhuollon järjestelmien kanssa, mutta jo julkisen keskustelun perusteella minua kiinnostaa minkälaiset palvelutasosopimukset ohjelmistotoimittajien kanssa on tehty. Ohjelmien tulisi käynnistyä muutamassa, ei muutamassa kymmenessä sekunnissa.

Raejärvi yllättyi eniten juuri siitä, ettei tietotekniikan suomia mahdollisuuksia ole otettu käyttöön: Tietokonetta käytetään kuin paperista arkistoa, kun tietoa jäljitetään välilehtiä selailemalla ja samoja kirjauksia tehdään useaan paikkaan.

Raejärvi pohtii, että potilastietojen käsittelytapa pitäisi miettiä alkutekijöistään alkaen uudelleen. Paras ratkaisu olisi valtakunnallinen potilastietojärjestelmä, jonka tiedoista voitaisiin räätälöidä erilaisia käyttöliittymiä ja esityslogiikoita eri terveydenhuollon toimijat huomioiden.

– Käyttöliittymä voisi esimerkiksi yhtenä näkymänä tarjota ajallisen jatkumon potilaan hoitokerroista sekä tehdyistä tutkimuksista. Tämän avulla pystyisi seuramaan, milloin eri tutkimuksia on tehty ja myös päästä suoraan näiden tuloksiin käsiksi, Raejärvi visioi.

Ohjelmistot seulomaan riskipotilaita

Toinen teekkaritaustainen kandi, Helsingin lääkiksessä 4. vuotta opiskeleva Heikki Tarkkila on päässyt näkemään terveydenhuollon it:n kehittämistä varsin läheltä. Ennen lääkistä Tarkkila opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa bioinformaatioteknologiaa. Urat yhdistyivät viime kesänä, jolloin hän työskenteli lontoolaisessa yrityksessä konsulttina terveydenhuollon tietotekniikan parissa.

– Englannissa NHS:n potilastietojärjestelmä toimii siten, että kaikki julkisen sektorin potilasdata kerätään keskitetysti yhteen paikkaan. Se palvelee tutkimuksen tekemistä ja terveydenhuollon suunnittelua, mutta myös yritysten innovointia. Tulos voi olla jotain, mitä NHS:ssä ei olisi koskaan huomattu ajatella, Tarkkila kertoo.

Lontoossa Tarkkila oli kehittämässä big dataa hyödyntäviä algoritmeja, jotka seulovat potilastietomassasta riskipotilaita. Tarkkila arvioi, että rintasyöpien seulonnassa röntgenkuvista ohjelmistot voivat osin jo nyt tehdä ihmistä parempaa työtä. Hän odottaa, että algoritmien hyödyntäminen yleistyy kuvantamis­tulosten analysoinnissa. Niiden avulla voidaan kehittää esimerkiksi apuvälineitä, joilla seurataan tehohoidossa olevan potilaan parametreja herkeämättä.

TKK:ssa Tarkkila oli kehittämässä sähköistä yhteydenpitoa lääkärin ja potilaan välille. Erilaisia julkisen sektorin portaaleja onkin otettu edellisen vuoden aikana käyttöön eri puolella Suomea.

– On kiva nähdä että näitä kehitetään ja pakkohan se onkin, että ruuhkille saadaan tehtyä jotain. Pieniin tiedusteluihin esimerkiksi sähköpostiyhteys on hyvä, mutta kyllä lääkärin täytyy jatkossakin nähdä potilas ennen isojen päätösten tekemistä.

Juha-Pekka Honkanen
Kuva: Ari-Pekka Keränen

Lue lisää kandien mietteitä huomenna 17.5. ilmestyvän lehden medisiinariteemasta. Millaisia tuntoja herätti kurssikaverin kuolema? Entä mitä Afrikka opetti? Teemassa myös juttuja muun muassa siitä, millainen on lääkisläisille räätälöity stressinhallintakurssi ja mikä on oikea tapa esitellä itsensä potilaalle, kun on opiskelijana kesätöissä.