Elinsiirtotoimintaan motivoitunut ja sitoutunut sairaalahenkilökunta on ratkaisevassa asemassa elinsiirtojen määrän lisäämisessä. Motivoituneille tiimeille olisi tarvetta, sillä elinsiirtojen määrä on romahtanut tänä vuonna.

Neljännes kaikista elintenluovuttajista - 13 luovuttajaa - on tänä vuonna tullut Kuopion yliopistollisesta sairaalasta. Vuonna 2006 luovuttajia oli yli 20 ja viime vuonna 14. Transplantaatiokirurginen yhdistys nimesikin KYS:n vuoden 2008 luovuttajasairaalaksi.

Kuinka tähän on päästy?

Elintenluovuttajien hoito on osa tavanomaista toimintaa, toteaa KYS:n teho-osaston elintenluovutusasioiden vastuuhoitajana pitkään toiminut Jaana Pasanen.

Yksinkertainen ja selkeä hoitoprotokolla, päällekkäisyyksien karsiminen ja hyvä yhteistyö koko hoitoketjun kesken vapauttaa voimavaroja omaisten kohtaamiseen ja tukemiseen. Elintenluovutuksen esille ottaminen vaatii henkilökunnalta rohkeutta ja asian tärkeyden sisäistämistä.

KYS:n teho-osaston ylilääkäri

Esko Ruokonen

tiivistää, että työ alkaa päivystyspoliklinikalla.

Potentiaaliset elinluovuttajat huomataan aiempaa paremmin jo ensiavussa. Jos siellä potilaan tilanne huomataan toivottomaksi, mutta häntä pidetään potentiaalisena luovuttajana, hänet siirretään aiempaa todennäköisemmin teho-osastolle, Ruokonen sanoo.

Potentiaalisena luovuttajana hoidettavan potilaan hoitoprotokollan aloittamisesta päättää hoitovastuussa oleva lääkäri. Ohjeet on laadittu niin yksiselitteisesti, että koko hoitohenkilökunta voi niitä noudattaa.

Pasanen muistuttaa, että koko henkilökunnan motivoiminen, ylilääkäreistä alkaen, on erittäin tärkeää. Jos esimerkiksi neurokirurgi ei kiinnitä elinluovutuksen mahdollisuuteen huomiota, muun henkilökunnan taidolla ei ole merkitystä.

Elinsiirrot tehdään Helsingissä. KYS:n sijainnin takia henkilökunnan on Pasasen mukaan kuljettava "aina puoli askelta edellä." Esimerkiksi teho-osastolla hoitajat säästävät anestesialääkäreiden aikaa ilmoittamalla luovuttajan tiedot HYKS:n transplantaatioklinikkaan hyvissä ajoin.

- Lääkärien ja hoitajien on kunnioitettava toistensa ammattitaitoa koko hoitoketjussa, ei vain omassa organisaatiossa.