Vanhassa laissa puhutaan epäselvästi vainajan oletetusta vastustuksesta ja määritellään heikosti lähiomaisen ja läheisen käsitteet. Lakiehdotuksen mukaan omaisten ei tarvitse enää ottaa kantaa elinluovutukseen.

Nykyisen elinsiirtolain mukaan kuolleen ihmisen elimiä ja kudoksia saadaan irrottaa, jollei ole syytä olettaa, että vainaja eläessään olisi vastustanut sitä. Laissa sanotaan myös, että irrottamisen voi kieltää lähiomainen tai muu läheinen. Lainmuutosta todella tarvitaan.

– Lähiomaisen ja läheisen määritelmät ovat epäselvät vanhassa laissa. Omaisille on raskasta päättää kuolemantilanteessa elinluovutuksesta. Omaiset kieltävätkin usein luovutuksen, ja kieltojen perusteet vaihtelevat paljon. Nämä tilanteet ovat hyvin vaativia henkilökunnalle, sanoo professori Krister Höckerstedt HYKS:n Kirurgisesta sairaalasta.

Uuden lakiehdotuksen mukaan ihmisen elimiä saadaan irrottaa elinsiirtoa varten, jos ei ole tiedossa tai syytä olettaa, että vainaja olisi eläessään vastustanut sitä.

– Jos henkilö on eläessään kieltänyt elimien irrottamisen, toimenpidettä ei saa suorittaa, Höckerstedt painottaa.

Kielto omien elinten luovuttamisesta ilmoitetaan mukana kannettavassa kortissa. Kehitteillä on myös valtakunnallinen sähköinen järjestelmä, johon kielteinen kanta voidaan vastedes kirjata.

STM aikoo jättää ehdotuksen elinluovutuslain muutoksesta eduskunnalle vielä tämän vuoden puolella.

Elinsiirtojen määrä on vähentynyt

Uusista elimistä on huutava pula. Vuosittain kuolee 15–30 ihmistä odottaessaan elinsiirtoja. Kaikki elinsiirrot tehdään HYKS:ssä.

Höckerstedtin mukaan sairaaloiden säästötoimista johtuva henkilöstöpula on syynä siihen, että aivokuolemia ei aina havaita ja että teho-osastoilla ei ole tilaa elinluovuttajille.

– Elinsiirtojen määrä on vähentynyt vuodesta 2006 vuoteen 2008. HYKS:ssä on valmius tehdä enemmän elinsiirtoja kuin mitä nykyisin suoritetaan.

Ulla Toikkanen

Kuva Pixmac.