EU:n potilasdirektiivi edellyttää, että Suomessakin määritellään, mitä palveluja kuuluu julkiseen terveydenhuoltoon. Palveluvalikoimaneuvoston ensimmäisiä suosituksia on odotettavissa jo ensi keväänä.

Palveluvalikoimaneuvoston ensimmäisiä kannanottoja on luvassa ensi keväänä, kertoo neuvoston puheenjohtaja, STM:n kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee.

– Tavoitteena on löytää mahdollisimman hyödylliset, turvalliset, näyttöön perustuvat ja kustannusvaikuttavat hoitomenetelmät. Aihe on haastava, mutta neuvostolla on valtioneuvoston asettama mandaatti tehdä päätöksiä.

Tänä syksynä toimintansa aloittaneen neuvoston tehtävänä on antaa suosituksia siitä, mitkä tutkimukset, hoito- ja kuntoutusmenetelmät kuuluvat Suomen julkisesti rahoitettuun terveydenhuoltoon.

Perustuslaissa on määritelty jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

– Tämä antaa raamit palveluvalikoiman määrittelylle. Emme voi esittää yhtä suoraviivaisia rajauksia kuten esimerkiksi NICE on Englannissa tehnyt, Sillanaukee sanoo.

– Tarkastelemme myös vaihtoehtoiskustannuksia. Jos jotain päätetään hoitaa kalliisti, minkä poisjättämistä se merkitsee?

Laaja määrittelytyö ei ala alusta, sillä työn pohjana ovat Suomessa jo käytössä olevat ohjeet ja suositukset, kuten Kelan korvauspäätökset, kiireettömän hoidon kriteerit, Käypä hoito -suositukset ja Halo-katsaukset.

Kokemuksia maailmalta

Neuvosto järjesti keskiviikkona Helsingissä seminaarin, jossa kuultiin esimerkkejä Ruotsin, Hollannin ja Englannin palveluvalikoiman määrittämisestä ja hoidon priorisoinnista.

Monissa maissa keskustelu on pidemmällä kuin Suomessa, joten muiden maiden kokemusten kuuntelu on hyödyllistä, Sillanaukee kertoo.

– Vakuutuspohjaista järjestelmää käyttävissä maissa on tehty listoja annettavasta hoidosta. Suomessa ei ole tarkoitus mennä tähän, vaan toimimme toisaalta poissulkutekniikalla ja toisaalta täydennämme palveluvalikoimaa nykyisten linjausten pohjalta, esimerkiksi kun korvauksia haetaan EU:n potilasliikkuvuusdirektiivin perusteella.

Sillanaukee arvioi sote-uudistuksen helpottavan työtä, kun viiden järjestäjän malliin siirtyminen harmonisoi nykytilannetta. Odotuksia on myös kansalliseen potilastietoarkistoon siirtymisellä.

– Sen kautta saamme mm. tietoa siitä, mitä hoitoja potilaille todella tarjotaan ja onko siinä suuria eroja, Sillanaukee sanoo.

Neuvoston toiminnan taustalla on EU:n potilasdirektiivi. Sen mukaan potilaalla on oikeus saada korvausta vain sellaisesta hoidosta, joka kuuluu Suomen terveydenhuollon palveluvalikoimaan. Samaa palveluvalikoimaa sovelletaan hoitoa hakevan potilaan kotimaassa ja muissa EU-maissa.

Maria van der Meer
Kuva: Panthermedia