Uudet saattohoitosuositukset julkaistiin tänään. Tavoitteena on tehdä saattohoidosta suunnitelmallisempaa. Tärkeässä osassa on aiempaa saumattomampi yhteistyö perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen välillä.

Uudet saattohoitosuositukset julkaistiin tänään. Tavoitteena on tehdä saattohoidosta suunnitelmallisempaa. Tärkeässä osassa on aiempaa saumattomampi yhteistyö perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen välillä.

Uusien suositusten taustalla ovat erityisesti potilaiden ja omaisten kokemukset puutteista saattohoidossa. Edelliset saattohoitosuositukset ovat vuodelta 2004. Nyt julkaistuissa suosituksissa haluttiin käsitellä saattohoitoa aiempaa laajemmin. Suositusten toteuttamiseen on tulossa tukea myös tekeillä olevasta terveydenhuoltolaista, peruspalveluministeri Paula Risikko kertoi suositusten julkaisutilaisuudessa.

– Laissa korostetaan kärsimyksen lievittämistä kaikessa sairauden hoidossa ja hoidon kaikissa vaiheissa.

Suosituksia valmisteltaessa sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta Etene teki kyselyn suurissa kaupungeissa ja sairaanhoitopiireissä. Neljännekseltä puuttui saattohoitosuunnitelma. Nyt julkaistujen suositusten mukaan sairaanhoitopiirit ja terveyskeskukset vastaavat alueellisten saattohoitosuunnitelmien tekemisestä. STM aikoo jatkossa seurata saattohoitosuunnitelmien käyttöönottoa.

Perustana ihmisarvo

Etenen pääsihteeri Aira Pihlainen korosti, että suositusten taustalla on ihmisarvo ja itsemääräämisoikeus.

– Hyvä saattohoito on ihmisoikeus.

Hyvän saattohoidon toteutumiseksi tarvitaan kirjallinen hoitosuunnitelma, joka on laadittu yhdessä potilaan ja hänen omaistensa kanssa, niin että kaikki hoitoon osallistuvat ovat tietoisia siitä, mitä on sovittu. Hyvä kivunhoito on olennaista. Tilaisuudessa todettiin, että kivunhoitoon on keinot olemassa, mutta tarvitaan rohkeutta käyttää niitä.

Vastuusuhteet hoidossa pitää määrittää tarkasti. Se edellyttää myös tiiviimpää yhteistyötä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä.

– Potilaan ei saa joutua tilanteeseen, jossa hän ei tiedä, kuka hänen hoidostaan vastaa, Risikko painotti.

Suosituksessa ei ole määritelty tarkkoja lukuja siitä, montako saattohoitopaikkaa pitää olla. Tilaisuudessa korostettiin, ettei hyvä saattohoito ole paikasta kiinni. Kaikkia ei voida hoitaa erillisissä saattokodeissa. Toisaalta ei ole oikein, että potilasta siirrellään paikasta toiseen viimeisinä elinpäivinä. Niinpä olisi tärkeintä, että saattohoidon osaamista olisi riittävästi eri tahoilla niin, että hyvää saattohoitoa voisi saada yhtä hyvin kotona, palvelutalossa, vanhainkodissa, terveyskeskusten ja sairaaloiden vuodeosastoilla kuin saattohoitokodissakin.

– Erikoissairaanhoidon pitäisi tarjota konsultaatioapua terveyskeskuksille, Risikko sanoi.

Etenen pääsihteeri Aira Pihlainen arveli, että myös saattohoidon koulutusta pitäisi lisätä. Saattohoitoon osallistuville terveydenhuollon ammattilaisille pitäisi olla tarjolla tukea, joka auttaisi jaksamisessa.

Arvioiden mukaan saattohoitosuositusten toimeenpanon ei pitäisi aiheuttaa lisää kustannuksia. Tuloksiin pitäisi päästä hoidon paremmalla organisoimisella.

Hertta Vierula
Kuva: Sandor Kacso/Pixmac