Erikoislääkärikoulutukseen tulee suuria muutoksia, 
mutta ne alkavat näkyä vasta parin vuoden päästä.

Erikoislääkärikoulutukseen tulee suuria muutoksia, 
mutta ne alkavat näkyä vasta parin vuoden päästä.

Vastedes koulutusta järjestetään sen mukaan, paljonko erikoislääkäreitä kullakin erikoisalalla tarvitaan. Siksi koulutukseen ei enää pääse automaattisesti, vaan sinne haetaan.

Käytännössä jokainen erikoistuva ei välttämättä pääse alalle, jolle ensisijaisesti haluaa.

Koulutukseen pääsevien määrän arvioi valtakunnallinen koordinaatiojaosto, mutta erikoistuvat valitsee yliopisto. Lisäksi yliopisto tekee koulutussuunnitelman, sopii erikoistumispaikat ja vastaa koulutuksen laadusta.

– Parhaassa tapauksessa meillä on parin vuoden kuluttua järjestelmä, jossa on määritelty kunkin yliopiston erikoisalakohtaiset kouluttautumispaikat. Yliopistojen on tarkoitus ottaa koko koulutusputki nykyistä selvemmin haltuunsa, sanoo ylilääkäri Teppo Heikkilä sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Pulaa esimerkiksi reumatologeista

Heikkilän mielestä vaativinta muutoksessa on, miten arvioida erikoislääkärien tarve riittävän luotettavasti kullakin erikoisalalla. Osa niistä on niin pieniä, että alueellisesti jo 1–2 lääkärin muutoksella voi olla suuri vaikutus tarpeeseen.

Lääkäreitä tarvitaan paljon esimerkiksi psykiatrian, fysiatrian ja reumatologian erikoisaloille.

Muutokset liittyvät siihen, että koulutuksen ohjaus siirtyy STM:lle.

– Käytännössä ne alkavat näkyä 2016–17. Toistaiseksi asiat sujuvat kuten ennenkin, Heikkilä sanoo.

NLY ehdottaa 
valintakriteerejä

Koulutusmäärien sääntelyn myötä valintamenettelyn merkitys korostuu. Nuorten Lääkärien Yhdistys ehdottaa, että valintakriteereinä käytettäisiin hakijan työkokemusta, tieteellisiä ansioita ja henkilökohtaisia ominaisuuksia. Ne olisivat painoarvoltaan yhtäläiset.

– Työkokemukseksi hyväksyttäisiin enintään 40 kuukautta sellaista työskentelyä, joka nykyäänkin kerryttää kyseisen alan erikoislääkärikoulutusta, eli esimerkiksi terveyskeskus- ja sairaalapalveluja, kertoo NLY:n koulutusvaliokunnan puheenjohtaja Veli-Pekka Puurunen. Hän on juuri aloittamassa erikoistuvana lääkärinä OYS:ssa.

Työkokemuksesta enintään 10 kuukautta voisi olla muutakin kuin erikoislääkärikoulutukseksi hyväksyttävää työtä, esimerkiksi työkokemusta opiskeluajalta. Tieteellisiä ansioita kartuttaisivat vertaisarvioiduissa lehdissä julkaistut artikkelit ja väitöskirja.

Johdantojakso 
helpottaisi arviointia

Henkilökohtaisia ominaisuuksia voitaisiin arvioida esimerkiksi haastattelulla, mutta soveltuvuutta on vaikea arvioida yhdessä haastattelussa. NLY onkin esittänyt myös vaihtoehtoa, jossa erikoistuva suorittaisi johdantojakson kiinnostavalla erikoisalalla. Niin tehdään Tanskassa.

– Mallissa on paljon hyvää. Erikoistuja näkee, minkälainen ala on todellisuudessa, ja kouluttaja pystyy paremmin arvioimaan erikoistujan soveltuvuutta alalle, Puurunen sanoo.

Johdantojakso kestäisi 3–6 kuukautta.

Ensisijaisesti NLY kuitenkin kannattaa vaihtoehtoa, jossa tulevasta erikoislääkäritarpeesta tiedotettaisiin laajemmin. Se voisi ohjata erikoistuvia niille aloille, joilla tarvetta on.

Suvi Sariola
Kuva: Sami Perttilä