Etänä on oltava tarkkana

Lääkäri on vastuussa kotiin vietävästä hoidosta samalla tavalla kuin ­sairaalassakin.

Kotiin vietävien palvelujen ja etähoidon määrä lisääntyy koko ajan. Niiden laatu- ja turvallisuuskriteerit pitää luoda tai päivittää, sanoo uutta Potilas- ja asiakasturvallisuuden kehittämiskeskusta johtava potilasturvallisuuden professori, LT Tuija Ikonen.

Keskus toimii Vaasan sairaanhoitopiirissä. Se etsii potilasturvallisempia toimintatapoja testaamalla ja tutkimalla eri menetelmien vaikuttavuutta.

Kotisairaalan ja kotisairaanhoidon lisäksi koteihin viedään kotipalveluja. Ikosen mukaan on tärkeää, että lääkäri tuntee eri ammattiryhmien roolit kotiin vietävissä palveluissa ja muistaa vastuunsa toimiessaan sähköisen informaation varassa.

Kaikkea ei voi tehdä etänä

– Terveydenhuollossa on vallalla etä-hype. Ajattelemme, että kaikkea voi hoitaa sujuvasti etänä, ja paljon voidaankin. Lääketieteellistä osaamista ei kuitenkaan voi delegoida muille ammattiryhmille, eikä kaikkea voi tehdä etänä.

Ikonen ottaa esimerkiksi tilanteen, jossa potilas on kotihoidossa leikkauksen jälkeen ja leikkaushaavaan tulee pieni aukile. Lähihoitaja ottaa siitä viljelynäytteen ja lähettää sen laboratorioon. Kyseessä on tavallinen ihon bakteeri. Kotihoito kysyy lääkäriltä, aloitetaanko antibioottihoito. Lääkäri näkee päätteeltään, että haavassa on bakteerikasvua ja määrää laajakirjoisen antibiootin.

– Tällöin resepti rakentuu muun tiimin tuottaman tiedon varaan, vaikka tiimissä ei ole diagnostista osaamista, hän toteaa.

Sen sijaan pitäisi arvioida, tarvitseeko potilas todella antibioottia vai onko kyseessä varmuuden vuoksi otettu näyte. Lääkärin täytyy itse nähdä potilas, tai hänellä on oltava muuten riittävän luotettavat tiedot käytettävissään hoitopäätöksen pohjaksi.

– Antibioottireseptin kirjoittaminen on hoitopäätös.

Positiiviset vaikutukset näkyvät ensin

Terveydenhuollon uusista toimintatavoista ja hoitomuodoista näkyvät Ikosen mukaan yleensä ensin positiiviset vaikutukset. Haittoja tulee harvemmille, joten ne tulevat esiin myöhemmin. Tämä pätee myös kotiin vietävään hoitoon ja etänä tehtäviin päätöksiin.

Tutkimustietoa tarvitaan myös etävastaanotoista. Mitä voidaan hoitaa etänä, ja kuinka hyvin etävastaanotot vastaavat hoidon tarpeeseen?

Potilas- ja asiakasturvallisuuden kehittämiskeskuksen tavoitteena on tutkimus ja verkostomainen yhteistyö. Ikosen mukaan keskus tarvitsee potilasturvallisuudesta kiinnostuneita yhteistyökumppaneita, jotka pystyvät näkemään käytäntöjen sudenkuoppia ja arvioimaan työkaluja.

– Pystymmekö esimerkiksi tunnistamaan potilaan etähoidossa tai -seurannassa triggereitä, jotka hälyttävät, että on aika tavata potilas kasvokkain. Etäpalveluketjussa tällaiset triggerit voisivat vähentää haittoja ja lisätä turvallisuutta. Sairaaloiden potilasturvallisuusjärjestelmissä tämäntapaisia hälytteitä jo käytetään.

Tutkimustietoa tarvitaan myös siitä, kuinka hyvin etävastaanotot vastaavat tarpeeseen ja mitä voidaan tai ei kannata hoitaa etänä.