Leikkaushoidon tulokset olivat paremmat käytettäessä kaksoissiirremenetelmää, koska siirteen menetyksiä oli vähemmän kuin yhden jännesiirteen menetelmällä.

Kaksoissiirremenetelmä ei näyttänyt tuovan etua polvien tukevuuden suhteen yhden jännesiirteen menetelmään verrattuna. Eturistisiteen repeämän leikkaushoidon tulokset olivat kuitenkin paremmat kaksoissiirremenetelmällä, koska siirteen menetyksiä oli vähemmän kuin yhden jännesiirteen menetelmällä. Nämä havainnot teki Piia Suomalainen väitöstutkimuksessaan.

Suomalaisen mukaan leikkauksen jälkeisten magneettikuvalöydösten kliininen merkitys on epävarma, mutta näyttää siltä, etteivät magneettikuvauksessa näkymättöminä olevat siirteet kuitenkaan olleet hajonneet vaan todennäköisesti ne olivat vielä ”kypsymisvaiheessa”.

Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää eturistisiderepeämän leikkaushoidon lyhyen sekä keskipitkän aikavälin tuloksia ja verrata yhden jännesiirteen tekniikalla korjattuja polvia kaksoissiirretekniikalla korjattuihin. Tarkoituksena oli myös selvittää polvien magneettitutkimuksissa siirteiden näkyvyyden ja sijainnin merkitystä polven tukevuuteen.

Potilaat rekrytoitiin ja perusaineisto kerättiin Hatanpään sairaalassa 2003–2008. Osatyössä yksi potilaat jaettiin yhden jännesiirteen ja kaksoissiirteen ryhmiin.

Toisen osatyössä toinen ryhmä oli vuodelta 2003, jolloin kaksoissiirretekniikka ei ollut vielä käytössä ja toinen ryhmä oli vuodelta 2007, jolloin kaksoissiirretekniikka oli jo vakiintuneessa käytössä.

Kolmannessa osatyössä 90 potilasta jaettiin kolmeen yhtä suureen joukkoon: yhden jännesiirteen ryhmä metalliruuvilla kiinnitettynä, yhden jännesiirteen ryhmä biohajoavilla ruuveilla kiinnitettynä ja kaksoissiirreryhmä biohajoavin ruuvein kiinnitettynä. Osatyössä neljä potilasryhmänä olivat kaikki kaksoissiirretekniikalla hoidetut potilaat.

Yhden jännesiirteen ryhmissä oli enemmän siirteen menetyksiä kuin kaksoissiirreryhmissä. Polvien tukevuudessa ei ollut eroa ryhmien välillä. Tavallisella röntgenkuvalla arvioiden ryhmien välillä ei ollut eroa nivelrikon kehittymisessä seurannan aikana.

Osatöissä I, II ja IV polvien tilanne arvioitiin myös magneettikuvauksella. Osatyössä II todettiin siirteiden paikkojen pysyneen reisiluussa ennallaan, mutta sääriluussa siirteiden paikat olivat hieman eri kohdissa jälkimmäiseksi operoidussa ryhmässä. Tällä ei kuitenkaan havaittu olevan kliinistä merkitystä.

LL Piia Suomalaisen väitöskirja Anterior cruciate ligament – double-bundle versus single-bundle reconstruction tarkastetaan 28.3.2014 Tampereen yliopistossa.

Kuva: Panthermedia