Euroopan komissio pohtii parhaillaan, miten kuluttajille annettavaa tietoa reseptilääkkeistä voisi kehittää. Lääketeollisuus on yksi tiedon tuottajista, mutta lääkemarkkinoinnin säännöt kieltävät reseptilääkkeiden suoran mainonnan kuluttajille. Mainoksen voi kieltää, mutta missä kulkee markkinoinnin ja informaation raja?

Euroopan komissio on julkaissut tulevan potilasinformaatiota koskevan lakiuudistuksensa päälinjaukset.

Tämä paperi on nyt EU-termein ilmaistuna "julkisessa konsultaatiossa", jossa niin jäsenmaat, järjestöt tai vaikkapa yksityiset kansalaiset voivat kommentoida tulevan ehdotuksen sisältöä. Kommentointiaikaa on 7. huhtikuuta asti.

- Lääkedirektiivi velvoitti komission laatimaan raportin potilasinformaation tilanteesta. Raportti valmistui viime vuoden joulukuussa, ja sen johtopäätöksenä oli, että potilasinformaatiota on tarpeen kehittää jäsenmaissa, kertoo proviisori Ulla Närhi Euroopan komissiosta Brysselistä.

Närhi on potilasinformaatiosta väitellyt farmasian tohtori, joka toimii kansallisena asiantuntijana komission yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastossa, ja hänen tehtävänään on muun muassa valmistella tulevaa lakiuudistusta. Lausuntoja ja kyselyjä on riittänyt; eri maissa potilaiden saama informaatio lääkkeistä ja hoidosta vaihtelee huomattavasti.

Euroopassahan on maita, joissa lääkäri ei välttämättä kerro potilaalle itselleen edes diagnoosia, jos kyseessä on kuolemaan johtava sairaus. Toisessa ääripäässä on maita, joiden hoitokulttuuri on erittäin potilaskeskeinen ja potilaalla on suuri valta hoitoratkaisuihin.

Suomi vastustanut lääkemarkkinointia

Kuusi vuotta sitten Euroopan komissio esitti muutoksia lääkemarkkinointia koskeviin säännöksiin. Komissio esitti viiden vuoden kokeilua, jonka aikana lääketeollisuus voisi rajoitetusti tiedottaa kuluttajille aidsista, astmasta ja diabeteslääkkeistä.

Niin Suomen hallitus kuin Euroopan parlamenttikin vastustivat ehdotusta, jota pidettiin reseptilääkkeiden mainontana.

- Parlamentti kantoi huolta etenkin siitä, että komission ehdotusten myötä potilaiden saama uusi tieto koskisi lääkkeitä, mutta ei välttämättä sairauksiin tarkoitettuja muita hoitoja, kertoo lääkintöneuvos

Terhi Hermanson

sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Direktiivi ei lopulta antanut lupaa lääkeinformaation jakamiseen, vaan komissiolle annettiin tehtäväksi selvittää se, miten tasapuolista lääkeinformaatiota voitaisiin kuluttajille jakaa.

Terhi Hermanson sanoo, että takana ovat ajat, jolloin ihminen meni lääkärille kuulemaan jumalansanaa ja ottamaan nöyrästi vastaan lääkkeet ja hoidot, joita lääkäri "määräsi".

- 2000-luvun suomalainen potilas on jo tasaveroisempi kumppani, koulutettu ja kiinnostunut. Tätä voimavaraa on käytettävä hyväksi, painottaa Hermanson.

- Vaikka etenkin pitkäaikaissairas on usein oman sairautensa todellinen asiantuntija, lääkäri on kuitenkin lääketieteen ja hoidon asiantuntija, hän huomauttaa.

Voiko yrityksen tuottama informaatio olla rehellistä?

Euroopan komission yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastolla laadittu raportti korostaa, että "kaikilla EU-kansalaisilla on oltava oikeus saada laadukasta, objektiivista, luotettavaa ja epäkaupallista informaatiota reseptilääkkeistä."

Lääkintöneuvos

Terhi Hermansonin

mukaan lääkkeitä koskevan potilasinformaation ongelma ei ole tiedon puute, vaan tiedon tuottajan motiivi.

- Jos tiedon tuottaja on lääkeyritys, sen tavoitteena on luonnollisesti myynnin edistäminen, hän korostaa.

Hermanson muistuttaa, että meillä on jo virallinen lääkkeitä koskeva informaatio: reseptilääkkeiden valmisteyhteenvedot ja pakkausselosteet.

Proviisori

Ulla Närhi

Euroopan komissiosta sanoo direktiiviä edeltävän lausuntokierroksen painottuvan juuri samoihin kysymyksiin tiedon tuottajien roolista ja motiiveista.

- Tulevan lain suurin haaste on tehdä selkeä ero markkinoinnin ja informaation välillä. Siksi toivommekin, että lausuntokierros toisi palautetta, joka edesauttaisi rajanvetojen tekemiseen, Närhi sanoo.

Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja

Suvi-Anne Siimes

sanoo, että laadukas ja luotettava informaatio on niin lääkeyritysten, yhteiskunnan kuin potilaidenkin etu. Hän ei pidä mahdottomana, etteivätkö myös kaupalliset yritykset pystyisi laadukkaan tiedon tuottamiseen.

Siimes ei myöskään näe missään täysin puolueetonta lääkeinformaatiota.

- Jos ajatellaan, että yrityksen informaatio on markkinointia, niin "omaa aatettaan markkinoivat" myös muut lääkeinformaation tuottajat: Kela, Lääkkeiden hintalauta tai sosiaali- ja terveysministeriö. Hilan tavoitteena on hillitä lääkekustannuksia, mikä vaikuttaa aina heidän ratkaisuihinsa, Siimes vertaa.

Kuka valvoo ja milloin?

Lääkintöneuvos Terhi Hermansson sanoo, että lääkeinformaation jakaminen potilaille vaatii valvontaa. Hän toivoo sen olevan mieluummin etukäteen tarkastamista kuin satunnaista jälkikäteisvalvontaa.

Suvi-Anne Siimes ei näe etukäteisvalvonnassa ongelmia, kunhan informaation kriteerit ovat yhteisesti tiedossa.

- Lääketeollisuus voi harjoittaa omaehtoista valvontaa itsekin ja myös etukäteen, ja tekeekin jo sitä. Ennakkotarkastus vain ei ole vielä ollut pakollista. Ylilyövä ja virheellinen viestintä ei ole kenenkään etu, Siimes korostaa.

Ulla Närhi kertoo, että komissiossa on valvonta suunniteltu järjestettäväksi kansallisesti ja EU-tasolla. Kansallinen valvontaelin koostuisi alan asiantuntijoista ja viranomaisista sekä yrityksistä ja se loisi kansalliset "pelisäännöt". Rikkeet ja rankaisua vaativat toimet ratkaistaisiin kansallisesti. EU Advisory Committee toimisi jäsenmaiden yhteisenä areenana hyväksyen kansalliset pelisäännöt ja ratkaisisi kiistakysymyksiä.

Kuluttajaliiton Hanna Toiviainen ei luota teollisuuden informaatioon

Suomen Kuluttajaliitossa työskentelevä

Hanna Toiviainen

ei usko teollisuuden jakaman lääkeinformaation parantavan kuluttajan mahdollisuuksia oman terveytensä hoitamiseen.

- Yritysten informaatio on aina markkinointia, se on lähtökohta, sanoo Toiviainen.

- Markkinointi tähtää myynnin lisäämiseen. Miten kuluttajat voisivat tästä hyötyä? hän kysyy.

Toiviainen on kansanterveystieteestä väitellyt filosofian tohtori, joka on perehtynyt lääkemarkkinointiin ja tutkinut myös lääkärien näkemyksiä.

Kokemukset lääkemainnan sallivasta Yhdysvalloista eivät Toiviaisen mielestä lainkaan rohkaise Euroopan Unionia seuraamaan perässä.

Toiviaisen mukaan kuluttajamainonta keskittyy kalliisiin ja pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitettuihin lääkkeisiin sekä uusiin markkinoille tulleisiin lääkkeisiin, joiden pitkäaikaiskäytön vaikutuksia ei tunneta.

- Sivuvaikutuksista, hinnoista ja pitkäaikaiskäytön riskeistä markkinoinnissa vaietaan, siteeraa Toiviainen ulkomaisia tutkimuksia. Hanna Toiviaisen mielestä Euroopan komissio ajaa nyt lääkeyritysten, ei potilaiden etua.

Tiedotussanastoa

Informaatio = Viesti, jolle vastaanottaja on antanut merkityksen. Viesti, jolle ei ole annettu merkitystä, on raakaa dataa. Tulkitusta ja sisäistetystä informaatiosta syntyy tietoa. (Wikipedia)

Markkinointiviestintä = Yrityksen aloitteesta sen ulkoisiin sidosryhmiin kohdistuva viestintä, jonka tavoitteena on välillisesti tai suoraan synnyttää kysyntää tai kysyntään positiivisesti vaikuttavia ilmiöitä. (Heikki Kuutti: Uusi mediasanasto)

Julkisuudenhallinta = Organisaatioiden tavoite päästä mediajulkisuuteen ja vaikuttaa siinä myönteiseen näkymiseensä ja kuvaansa. Myönteisen mediajulkisuuden arvo on paitsi maksuttomuudessa, ennen kaikkea siinä, että journalistista aineistoa pidetään jo lähtökohdiltaan mainontaa luotettavampana. (Heikki Kuutti: Uusi medisanasto)