Geeniterapia voi parantaa sydänsiirtopotilaan selviytymistä, kertoo LL Antti Nykäsen väitöstutkimus.

Nykänen selvitti tutkimuksessaan verisuonten kasvutekijöiden vaikutuksia sydänsiirteen sepelvaltimotaudissa kokeellisten eläinmallien avulla.

Tutkimus osoitti, että sydänsiirteen hyljintäreaktio lisää endoteelikasvutekijän tuotantoa ja aiheuttaa verisuonten uudismuodostusta siirteessä. VEGF-geeninsiirto lisäsi sydänsiirteen tulehdussolujen määrää, uudissuonimuodostusta ja sepelvaltimotautia. VEGF-kasvutekijän toiminnan estämisellä puolestaan oli päinvastainen vaikutus, ja VEGF- sekä PDGF-kasvutekijän toiminnan samanaikainen estäminen vähensi siirteen sepelvaltimotautia vieläkin tehokkaammin.

Myös Ang1-geeninsiirto vähensi sydänsiirteen tulehdusta ja sepelvaltimotautia. Adenovirusvälitteisellä pitkäaikaisella Ang1- tai Ang2-geenituotannolla oli kummallakin samanlainen tulehdusta ehkäisevä vaikutus.

Pitkittynyt Ang1-geenituotanto kuitenkin lisäsi siirteen sileälihassolujen aktivoitumista, kun taas Ang2-geenituotanto ei aktivoinut sileälihassoluja ja vähensi sydänsiirteen sepelvaltimotautia.

– Tulehduksella ja verisuonten uudismuodostuksella näyttää olevan yhteys sydänsiirteen sepelvaltimotautiin, ja verisuonten kasvutekijöillä on merkittävä rooli näissä tapahtumissa. Lääkeaineiden tai geeninsiirron avulla toteutettu endoteeli- tai verihiutelekasvutekijöiden esto ja angiopoietiiniterapia voivat vähentää sydänsiirteen verisuonten solujen epänormaalia toimintaa ja parantaa sydänsiirtopotilaiden pitkäaikaisselviytymistä tulevaisuudessa, tutkija toteaa.

Väitöstutkimus tarkastetaan Helsingin yliopistossa 26.1.

Miia Soininen