Rosina Heikel (1842-1929) pääsi opiskelemaan lääketiedettä, koska Keisarillinen kirjelmä antoi vuonna 1871 naisille erivapauden yliopisto-opintoihin. Tie lääkäriksi oli kaikkea muuta kuin helppo.

Suomen ensimmäiset naislääkärit ovat esillä Hameiden hidastamat -näyttelyssä Helsingin yliopistomuseo Arppeanumissa 23.9.2010-14.8.2011.

Ennen yliopisto-opintoja Rosina Heikel kouluttautui lääkintävoimistelijaksi Tukholmassa ja kätilöksi Helsingissä. Lisäksi hän opiskeli anatomiaa. Päättäväisyytensä ansioista hänestä tuli yksi ensimmäisistä akateemisen koulutuksen saaneista suomalaisnaisista ja Pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri - vaikka lääketiedettä opiskeleva veli epäilikin hameiden olevan työssä tiellä. Heikel valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1878.

Heikelistä ei sukupuolensa vuoksi voinut tulla laillistettua lääkäriä, mutta hänelle myönnettiin rajoitettu toimilupa, venia practicandi. Myöskään jäsenyys Finska Läkarsällskapetissa ei ollut itsestäänselvyys. Naisen sopivuutta lääkäriksi pohdittiin seuran kokouksissa laajasti. Vuonna 1873 seura asettui sille kannalle, että naisten tulisi saada oikeus opiskella lääkäreiksi ja toimia ammatissa. Vuonna 1884 Heikel kutsuttiin seuran ensimmäiseksi naisjäseneksi.

Naislääkärit joutuivat kuitenkin vuoteen 1914 saakka anomaan erivapautta lääkärin ammatin harjoittamiseen.

Rosina Heikel oli naimaton nainen - kuten suurin osa Suomen ensimmäisistä naislääkäreistä. Uran ja perheen yhdistämistä pidettiin mahdottomana. Heikel toimi aktiivisesti naisasian ja tasa-arvon puolesta. Hän oli mukana perustamassa nykyistä Naisasialiitto Unionia ja Konkordiaförbundetia, joka tuki vähävaraisten naisten opiskelua.

Heikel ajoi yhtäläistä kouluopetusta tytöille ja pojille sekä kaikkien työsarkojen avaamista naisille. Hän oli sitä mieltä, että samasta työstä tulisi maksaa samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta.

Yliopistomuseon näyttely on samalla Suomen kolmanneksi vanhimman tieteellisen seuran, Finska Läkaresällskapetin 175-vuotisjuhlanäyttely.