Helsingin vanhustenhuollon auditointi johti tehostetun kotihoidon kokeiluihin
Helsingin ensimmäinen tehostetun kotihoidon yksikkö on aloittanut toimintansa kaupungin läntisessä suurpiirissä. Yli sadan työntekijän erillinen organisaatio on perustettu sosiaalikeskukseen. Koillisessa suurpiirissä vastaava yksikkö aloittaa ensi syksynä, joskin terveyskeskuksen alaisuudessa. Tehostetun kotihoidon yksiköt ottavat vastuulleen laitoshoitoon joutumisen riskissä olevien vanhusten hoidon suunnittelun. Muut suurpiirit aloittavat erilaisia tehostetun kotihoidon kokeiluja vuodenvaihteessa.
Kokeilut ovat Helsingin vastaus kaupungin vanhustenhuollon auditoinnissa havaittuihin epäkohtiin.
Vanhustenhuoltoa pöllytettiin vuosi sitten perusteellisesti, kun Turun terveyskeskuksen vt. hallintoylilääkäri Eero Vaissi teki asiantuntijatarkastuksen sen toiminnasta.
Vaissi arvosteli helsinkiläismallia, jossa vastuu vanhusten sijoittamispäätöksistä on terveyskeskusten sairaaloilla. Hän suositti vallan ja vastuun selvää siirtoa avohoidolle: kotipalvelulle, kotisairaanhoidolle ja perusterveydenhuollolle.
Lisäksi hän ehdotti, että päätöksenteko vanhusten sijoittamisesta pitkäaikaispaikoille keskitetään jokaisessa suurpiirissä.
Auditoinnin päämääränä oli selvittää ns. SAS-toimintaa, eli vanhusten pitkäaikaishoidon selvittely-, arviointi- ja sijoitustoimintaa, joka Helsingissä kuuluu kaupungin seitsemän suurpiirin tehtäviin.
Vaissi piti yhtenä SAS-toiminnan ja vanhustenhuollon keskeisenä ongelmana sitä, että suurpiirit tekevät asiassa ratkaisunsa oman mielensä mukaan ja siksi keskenään eri tavoin. Kun toiset vähentävät laitospaikkoja, toiset lisäävät niitä, eikä keinoja tilanteeseen puuttumiseen tunnu löytyvän.
- Vanhustenhuolto oli järjestetty eri suurpiireissä hyvin eri tavoin. Koillisessa ja pohjoisessa suurpiirissä järjestelmä toimi, mutta muissa suurpiireissä järjestelmä oli hyvin hajanainen. Myöskään sosiaali- ja terveystoimen yhteistyö ei ollut paras mahdollinen, Vaissi toteaa.
Hänen mukaansa kotihoidon, eli kotipalvelun, kotisairaanhoidon ja perusterveydenhuollon rooli jää huomattavan pieneksi SAS-toiminnassa. Kotihoito pääsee kuin koira veräjästä jatkohoidon järjestämisessä.
Yhtenä keskeisenä ehdotuksena hän suosittelikin Helsingille selvää linjausta, jolla SAS-toiminnan valta ja vastuu siirretään avohoidolle. Samalla avohoidolle annetaan nykyistä enemmän varsinkin kustannusvastuuta.
Myös nyt toteutuvat tehostetun kotihoidon yksiköt perustuvat Vaissin ehdotukseen.
Tehostettu kotihoito on Helsingissä määritelty ympärivuorokautisesti turvatuksi erityishoidoksi ja kotona selviytymisen tueksi henkilöille, jotka toimintakyvyn heikentymisen tai vaikean sairauden vuoksi tarvitsevat paljon apua ja hoidon seurantaa. Sen on tarkoitus on korvata sairaala- ja vanhainkotihoitoa ja nopeuttaa kotiutumista. Malli korostaa lääkärien osuutta kotihoidossa.
Vaissi peräänkuulutti lääkäreiltä ylipäätään selvästi näkyvämpää roolia vanhustenhuollossa.
- Lääkärit osallistuivat vanhustenhuoltoon hyvin vähän. Omalääkärit eivät olleet sitoutuneet kotihoitoon, vaan olivat kaukaisia konsultteja, hän sanoo.
Vaissi sitouttaisi lääkäreitä mm. kotikäyntejä lisäämällä.
Aluevastuu ei toteudu vielä
Vaissin toinen keskeinen ehdotus oli yhtenäinen keskitetty SAS-malli, jossa yksi tai kaksi SAS-yksikköä tekisi kussakin suurpiirissä päätökset kaikista pitkäaikaissijoituksista. Vaissi katsoo, että suurpiirit on samalla palautettava ruotuun: jokaiselle suurpiirille annetaan sen osuus paikoista, ja niiden on riitettävä.
- Suurpiirien pitkäaikaispaikkojen rakenne oli hyvin epäyhtenäinen. Yksi suurpiiri saattoi käyttää yli kymmenessä eri yksikössä sijaitsevia pitkäaikaishoidon paikkoja vanhainkodeissa ja terveyskeskussairaaloissa ja lisäksi palvelutaloja. Ruuhkat yritettiin hoitaa laitospaikkoja lisäämällä: ostamalla tai lainaamalla niitä muilta alueilta, Vaissi toteaa.
Hajanaisuuden vuoksi kokonaisuus on hankalasti hallittavissa, eikä laitosten ja kotihoidon välille kehity kunnollista yhteistyötä.
- Ympärivuorokautisen laitoshoidon paikkojen jakaminen uudelleen aluevastuuperiaatteella on niin suuri kysymys, että sitä vielä valmistellaan. Tässä asiassa ei voida tehdä ratkaisua aivan kädenkäänteessä ennen kaikkea siksi, että laitospaikat ja palveluasumisen yksiköt ovat jakautuneet epätasaisesti Helsingin alueella, sanoo Helsingin vanhuspalveluprojektin projektipäällikkö, ylilääkäri Jaakko Valvanne.
