Rinovirus voi hidastaa A(H1N1)-influenssaviruksen leviämistä interferenssimekanismin kautta.

Rinovirus voi hidastaa A(H1N1)-influenssaviruksen leviämistä interferenssimekanismin kautta.

Aiheesta kirjoittava New Scientist -lehti esittelee tavallisen flunssan ja A(H1N1) influenssan kulkua Ranskassa.

Lehden mukaan A(H1N1)-tapaukset lisääntyivät Ranskassa syyskuun alussa, pysyttelivät 160:ssä 100 000 asukasta kohti lokakuun loppuun, minkä jälkeen ne alkoivat jälleen lisääntyä. Rinovirukset lisääntyivät samaan aikaan kuin A(H1N1)-tapaukset vähenivät ja päinvastoin. Vastaavia havaintoja on A(H1N1):n hidastumisesta on tehty myös Ruotsissa ja Norjassa.

Rinovirus voi vaikuttaa ainakin yksilötasolla

Professori Klaus Hedman Haartman-instituutin virologian osastolta ei pidä mahdottomana, etteikö rinovirus olisi voinut jarruttaa A(H1N1):n leviämistä.

– Yksilötasolla ne ihmiset, joilla on rinovirus, voivat olla jonkin aikaa tavanomaista resistentimpiä esimerkiksi A(H1N1)-influenssalle.

THL:n influenssatutkijat ovat selvittäneet A-influenssan ja tämänkertaisen A(H1N1)-viruksen interferonivälitteisen interferenssin. He ovat osoittaneet, että interferoni estää A(H1N1)-viruksen lisääntymistä soluissa.

– A(H1N1)-influenssa kuten todennäköisesti kaikki kausi-influenssavirukset ovat herkkiä elimistön omien solujen tuottamille interferoneille, THL:n tutkimusprofessori Ilkka Julkunen selittää.

– Interferonia tuottavat monet elimistön solut reaktiona virusinfektioon. Tämä tapahtuma on yksi tärkeä tekijä elimistön normaaleissa ja tehokkaissa puolustusvasteissa virusinfektioita vastaan.

Rinovirukset voivat tuskin estää influenssaepidemiaa

Julkusen mukaan ihmisen juuri samanaikainen rinovirusinfektio voisi teoreettisesti estää toisen viruksen lisääntymisen elimistössä.

– Tällöin elimistön rinovirusinfektio saanee aikaan interferonituotantoa, joka voi estää myös influenssaviruksen lisääntymisen siinä yksilössä. Kuinka kauan ja kuinka tehokkaasti vaikkapa rinovirusinfektio estäisi influenssaviruksen lisääntymistä, ei ole tiedossa.

Julkunen pitää ajatusta rinoviruksen vaikutuksesta A(H1N1)-viruksen leviämisen hidastumiseen teoreettisesti mielenkiintoisena.

– En kuitenkaan usko, että rinovirukset voisivat varsinaisesti estää influenssan ja erityisesti sikainfluenssan leviämistä väestössä, koska lähes koko väestö on alttiina sikainfluenssavirusinfektiolle. Jotta ilmiöllä olisi merkittävää vaikutusta koko väestössä, tulisi hyvinkin suuren osan väestöstä sairastua samanaikaisesti ja toistuvasti johonkin muuhun virustautiin kuin influenssaan, jotta sillä olisi merkittävää influenssaepidemian estovaikutusta.

Julkunen toteaa, että muihin hengitystieviruksiin sairastuneita ihmisiä ei aina tiettynä ajankohtana ole kuitenkaan kovin paljoa.

Interferonia voisi käyttää vakavien influenssatapausten hoidossa

Eri interferonityyppejä käytetään monien virustautien kuten virushepatiittien hoidossa.

– Alfa- tai beetainterferoni voisi tällöin olla yksi vaihtoehto hyvin vakavien influenssavirusinfektioiden hoitoon, myös A(H1N1)-influenssan. Näin on erityisesti, jos muut influenssalääkkeet ovat tehottomia tai niille on kehittynyt viruksessa lääkeresistenssi, Julkunen sanoo.

Vuodenaikaisvaihtelun mekanismia ei tunneta

Suomalaistutkijat löytävät muita, rinovirusta todennäköisempiäkin syitä A(H1N1):n leviämisen hidastumiselle alkusyksystä. Hedman huomauttaa että kaikkien virusten vuodenaikaisvaihtelun mekanismit ovat monimutkaisia ja etupäässä tuntemattomia.

– A(H1N1)-influenssan syklisyys voi johtua monista eri tekijöistä ja niiden monimutkaisista yhdistelmistä.

Hän löytää yksinkertaisen selityksen, sille, että A(H1N1)-influenssa alkoi esimerkiksi Suomessa levitä vasta kesän jälkeen.

– Heinäkuun piikki johtui erittäin todennäköisesti siitä, että ihmiset olivat lomalla ja matkustivat paljon myös ulkomaille. Kun suomalaiset palasivat heinä-elokuun vaihteessa kotimaahan eivätkä enää liikkuneet niin paljon ulkomaille, sairastumiset vähenivät.

Ilmastokin vaikuttaa viruksen leviämiseen

Ranskalaiset puolestaan lomailivat ja matkustivat elokuussa. Hedman pitää mahdollisena sitä, ettei A(H1N1)-epidemia käynnistynyt Ranskassa syyskuussa siksi, että sää oli vielä liian lämmin. Influenssaviruksethan näyttävät viihtyvän pohjoisella pallonpuoliskolla nimenomaan kylmänä vuodenaikana.

– Suomessa epidemia käynnistyi Lapista, vaikka yleensä influenssaepidemiat lähtevät marras–tammikuussa liikkeelle etelärannikon suurista kaupungeista ja etelän sotilasvaruskunnista. Mahdollinen selitys on se, että noin kuukausi sitten Lappi oli ilmastollisesti lähempänä talvea kuin Etelä-Suomi.

– Kesällä Suomessa oli pääsääntöisesti ulkomailta tuotuja sikainfluenssatapauksia, ja kun matkustus loppui, tautia oli vähemmän, kunnes varsinainen epidemia alkoi lokakuun puolenvälin jälkeen noudattaen sattumanvaraista alueellista leviämistä, Julkunen täydentää.

Yhdysvalloissa A(H1N1)-viruksen leviäminen ei hidastunut syksyllä.

– Maakohtaisille eroille ei ole yksioikoista varmaa selitystä, Hedman toteaa.

Sirpa Kulonen
Kuva: Pixmac