Hoidon jatkuvuus on ykkösasia
Lääkäriliiton teesit perusterveydenhuollon pelastamiseksi tulevat tarpeeseen, sanovat apulaisylilääkäri Eila Erkkilä ja ylilääkäri Soila Karreinen.
Lääkäriliitto on laatinut teesit perusterveydenhuollon pelastamiseksi. Apulaisylilääkäri Eila Erkkilä Oulun kaupungilta ja ylilääkäri Soila Karreinen Espoon Tapiolan terveysasemalta kertovat, miltä ne heidän työnsä näkökulmasta näyttävät.
Kumpikin pitää hoidon jatkuvuuden turvaamista keskeisenä tavoitteena.
TEESI 1. Sote-uudistuksen ensi vaiheen tavoitteeksi terveydenhuollon integraatio
Julkiset hyvinvointipalvelumme tarvitsevat perinpohjaista rahoitus-ja järjestämisuudistusta. Laajan sote-uudistuksen sijaan tulisi ensi vaiheessa yhdistää terveyspalvelujärjestelmä ja siihen tiiviisti liittyvät sosiaalipalvelut.
• Sote-uudistus vaiheistetaan alkamaan terveydenhuollon uudistuksella.
• Uudistuksen keskeiseksi tavoitteeksi otetaan universaalin terveydenhuollon palauttaminen.
• Uudistuksessa toteutetaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ja niihin keskeisesti liittyvien sosiaalipalveluiden järjestämisen integraatio.
Eila Erkkilä:
– Tällä tiellä jo onneksi ollaan monessa paikassa.
Oulussa on toteutunut perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden yhdessäolo samoissa rakennuksissa, mutta varsinaiseen yhteistyöhön on vielä matkaa. Lisäksi meillä on käynnissä erikoissairaanhoidon ja peruspalveluiden integraatioselvitys. Ratkaisuja on tulossa.
Jo integraation selvittelyssä on tullut näkyväksi, mitä missäkin tehdään ja millaiset resurssit missäkin ovat. Resursseja pitää kohdentaa uudelleen perusterveydenhuollon vahvistamiseksi.
Suurin hyöty integraatiosta on se, että samoja resursseja paremmin kohdentamalla voidaan toimia järkevämmin.
Soila Karreinen:
– Integraatiosta todennäköisesti olisi hyötyä. Nyt ajaudutaan herkästi osaoptimointiin ja oman pesän tarkasteluun. Jos oltaisiin aidosti lähempänä toisia, voitaisiin oppia näkemään parhaat tavat toteuttaa hoitoa.
Nyt, kun esimerkiksi sosiaalipalvelut ovat erillisenä, on työlästä saada yhteistyötä etenemään. Työ on enemmän yksilösuoritusta, ja sitten potilasta vain kehotetaan ottamaan yhteyttä myös sosiaalipuolelle.
Integraatio aiemmissa sote-suunnitelmissa tahtoi jäädä jalkoihin. Integraatio on tärkeää, mutta kuinka helppoa on osata oikeasti irrottaa ajatukset omista yksiköistä? Se tulee olemaan haaste.
TEESI 2. Terveyskeskuslääkärille pääsy kiireettömissä asioissa turvataan nopeasti
Keskeinen ongelma on terveyskeskuksen lääkärille pääsyn hitaus. Viikossa hoitoon pääsee vain noin 40 prosenttia väestöstä. Yli kuukauden odotusajat koskevat jopa viidennestä väestöä.
• Perusterveydenhuollon viikon hoitotakuu lääkärille pääsystä kiireettömissä asioissa hoidontarpeen arvioinnin jälkeen toteutetaan nopeasti.
• Terveyskeskusten lääkärien työtehtäviä ja työoloja kehitetään niin, että lääkärille pääsy mahdollistuu ja tarvittavat lisälääkärit saadaan rekrytoitua muualta terveydenhuollosta.
• Rakennetaan nopeasti sellainen kansallinen palvelusetelimalli, joka mahdollistaa markkinaehtoisen palvelutuotannon käytön tarvittaessa niin, että se aidosti tukee perusterveydenhuollon tavoitteita ja toimivuutta.
• Kokeillaan kansainvälisten kokemusten perusteella toimivia malleja lisätä joustavuutta ja mikroyrittäjyyttä perusterveydenhuollon palvelutuotantoon.
Eila Erkkilä:
– Näkisin niin, että lääkäriin pääsyn sijasta turvataan hoitoon pääsy. On erilaisia näkemyksiä siitä, tarvitaanko viikon hoitotakuu lääkärille pääsyssä. Ei se kaikissa tapauksissa suinkaan ole tarpeen. Mennäänkö ojasta allikkoon, että katsotaan vain viikkoa, eikä kokonaisuutta?
Jos lääkärille pääsy viikossa mahdollistuu, tarvitaan lisää lääkäreitä. Ministeriön kehittämishankesuunnitelmissa ja muissa ei puhuta mitään lisälääkäreistä. Tavoitteet eivät voi toteutua ilman lääkärimäärän lisäystä. Pitäisi myös määritellä, missä lisälääkäreitä tarvitaan ja kuinka paljon.
Palvelusetelimalliin sisältyy riski, että vaikka se nopeuttaa hoitoon pääsyä, se vie integraation hyötyjä toiseen suuntaan eli pirstaloi palveluja ja hoidon jatkuvuutta.
Soila Karreinen:
– Tärkeää on pääsy hoitoon ja hoidon tarpeen arvioon ammattilaiselle, ei välttämättä lääkäriin.
Omassa yksikössäni lääkärille pääsee tällä hetkellä vajaassa kahdessa viikossa. Se tuntuu jo varsin riittävältä. Viikko pari on aiheellinen tavoite.
Jos potilas luottaa, että vastaanotolle pääsee tarvittaessa nopeasti, palvelujen kysyntä voi jopa vähentyä, kun ihmiset uskaltavat seurata asioita pitempään. Kun jono vastaanotolle on kuutisen viikkoa, siitä kärsivät kaikki, potilaasta esimieheen. Jono tuottaa lisätyötä.
Aika tarkoin pitää arvioida, miten palvelusetelimalli tullaan toteuttamaan. Meillä on aiempaa kokemusta siitä, että jononpurku yksityiseltä puolelta on tuottanut lisätöitä. On saatu yksittäinen käynti, mutta sitten on jouduttu tekemään tiedon siirtämistä ja uudelleen perehtymistä.
TEESI 3. Hoidon jatkuvuuden turvaaminen laadun ja asiakaslähtöisyyden keskeisenä osana
Potilaat ovat aina arvostaneet pitkäaikaisia, henkilökohtaisia hoitosuhteita. Hoidon jatkuvuus tehostaa toimintaa, parantaa hoidon laatua ja säästää kustannuksia. Hoitosuhde ei kuitenkaan voi syntyä ilman kohtaamista. Lääkärin vastaanoton arvo on palautettava sille tasolle, jota potilaat ja lääkärit odottavat.
• Hoidontarpeen arviosta ei tule säätää jälleen uutta tapaa estää potilaan pääsyä lääkärin vastaanotolle terveyskeskuksissa.
• Pitkäaikaiset potilas–lääkärisuhteet turvataan vähintään pitkäaikaissairauksia omaaville potilaille.
Eila Erkkilä:
– Tässä on tällä hetkellä isoja puutteita, ja tähän on hyvä puuttua. Toimintamallit ja tietojärjestelmät eivät tue hoidon jatkuvuutta.
Hoidon jatkuvuus ei välttämättä tarkoita sitä, että aina pitäisi olla sama lääkäri. Kannatan mallia, jossa potilaasta vastaisi sama tiimi. Jos potilaat tunnetaan paremmin, asiakaslähtöisyys lisääntyy, laatu paranee ja kustannuksia säästyy.
Oulussa oltiin 11 vuotta omalääkäriajassa, joka oli hoidon jatkuvuuden toinen ääripää. Siitä luovuttiin ja mentiin toiseen ääripäähän. Nyt mietitään, miten jatkuvuutta saataisiin takaisin.
Soila Karreinen:
– Tämän tavoitteen nostaisin ykköseksi. Hoidon jatkuvuus puhuttaa yleislääkäreitä. On tutkimusnäyttöäkin siitä, että hoidon jatkuvuus parantaa laatua ja pelastaa henkiä.
Hoidon jatkuvuus on muutakin kuin sama työntekijä. Se on myös tiedon jatkuvuutta. Tarvitaan hoitosuunnitelma, jota potilaskin pystyy lukemaan ja osallistumaan sen tekemiseen.
Usein pohditaan, ketkä erityisesti hyötyvät hoidon jatkuvuudesta. Tein aiheesta Lean-harjoitustyön, ja siihen haastattelemani potilaat sanoivat, että tämä riippuu asiasta. Joskus arvostaa pikaisempaa hoitoon pääsyä, vaikka olisi eri ihminen. Joskus odottaa pidempään, että pääsee samalle ammattilaiselle.
TEESI 4. Terveyskeskuslääkärin rekrytointi korjautuu työn sisällön, työmäärän ja kehitysmahdollisuuksien yhtäaikaisella korjaamisella
Huolimatta kasvavasta työikäisten lääkärien määrästä sekä terveyskeskusten työpaineesta ei terveyskeskuksessa virkasuhteessa työskentelevien lääkärien määrä ole juuri lisääntynyt. Kokeneita terveyskeskuslääkäreitä on siirtynyt muihin työtehtäviin kohtuuttoman työkuorman vuoksi ja tehtävät on täytetty sijaisilla. Tämän kierteen nopea katkaiseminen on välttämätöntä, mikäli terveyskeskukset halutaan pelastaa.
• Lääkärien työn sisältöä korjataan niin, että he voivat keskittyä potilaiden hoitoon. Tämä edellyttää riittävän avustavan henkilökunnan palkkaamista.
• Luovutaan sellaisista lääkärin työhön kasautuneista tehtävistä, jotka joko eivät edellytä lääkärin koulutusta ja osaamista, tai jotka muuten ovat tarpeettomia. Tällaisia ovat muun muassa todistamiset, tilastoimiset ja päällekkäiset kirjaamiset.
• Perustetaan terveyskeskuksiin yleislääketieteen erikoislääkärin virkoja, joiden pätevyysvaatimuksena on yleislääketieteen erikoislääkärin tutkinto.
• Terveyskeskusten lääkärien työssä jaksaminen turvataan sitovilla työaikaa ja työkuormaa koskevilla virkaehtosopimusmääräyksillä. Väestön ikääntyminen tuo lisää työtä, mistä ei voi selvitä lisäämättä tekijöitä.
• Terveyskeskuslääkärien ansiokehitys turvataan niin, että sitoutuminen pitkiin työ ja hoitosuhteisiin kannattaa.
• Terveyskeskuslääkärien jatkuva osaamisensa kehittäminen ja nuorten lääkäreiden koulutus turvataan terveyskeskusten virkarakennetta kehittämällä.
Eila Erkkilä:
– On tärkeää turvata työssä jaksaminen sitovilla työaikaa ja -kuormaa koskevilla virkaehtosopimusmääräyksillä. Työkuorma täytyy ratkaista kansallisesti. Mitään ei voi kehittää, jos työkuorma on aina 200 prosenttia.
Osallistuin juuri perusterveydenhuollon kehittämistyöpajaan Brysselissä. Siellä tuli esiin, että esimerkiksi Italiassa on ihan laissa määritelty, että 1500:aa asukasta kohden täytyy olla 1 yleislääkäri. Suomesta puuttuu tällainen määrittely.
Meidänkin tulisi sopia, mikä lääkärimäärän pitää tiettyä väestöä kohti olla. On valitettavaa, ettei tästä keskustella Suomessa, vaikka tiedetään, että eri kunnissa on hyvin erityyppisesti resursoitu terveydenhuolto. Isoissa kaupungeissa voi olla 50 prosentin ero terveyskeskuslääkärimäärissä.
Joissakin maissa esimerkiksi erikoistumiskoulutuksessa olevia ei lasketa työvoimaan lainkaan, vaan työvoimana ovat erikoislääkärit. Meilläkin voisi olla erillisiä koulutusvirkoja.
Soila Karreinen:
– Rekrytointi on paikoin haaste, mutta Tapiolan terveysasemalla asiat ovat nyt olleet hyvin.
Meillä on tällä hetkellä yksi ihminen tekemässä perinteistä toimistosihteerin työtä. Hän esimerkiksi lähettää potilaille materiaalia oirekartoitusten tekoon, jotta nämä ovat paremmin valmistautuneita vastaanotolle tullessaan. Lääkäri tekee lääkärin töitä, hoitaja hoitajan.
Yleislääketieteen erikoislääkärin virkojen perustaminen nostaisi terveyskeskusten profiilia. Lääkäreille päätyvät yhä useammin hankalat potilaat, helpommat nappaa hoitaja. Erikoissairaanhoidosta siirtyy potilaita, jotka sinne ilolla 1990-luvulla lähetettiin. Perusterveydenhuolto on kompleksinen ja ennakoimaton kokonaisuus. Siinä paras on yleislääketieteen erikoislääkäri.
Esimiehenä kaipaisin joustoa vakanssi- ja virkarakenteeseen. Minulla on samat virat käytettävissä tammikuusta joulukuuhun, vaikka kysyntä vaihtelee. Kesällä palveluita käytetään vähemmän. Ottaisin mielelläni ylimääräisen lääkärin joulu-, tammi- ja helmikuuksi, kun ihmiset sairastavat ja kysyntä on huipussaan.
