Lääkäripulaan tottuneet terveydenhuollon organisaatiot 
ovat saaneet totutella myös sairaanhoitajapulaan.

Lääkäri huomaa hoitajapulan ­arjessaan, kun takavuosina kaavaillut työtehtävien siirrot eivät onnistukaan sairaanhoitajille, koska heitä ei enää ole tarpeeksi uusia töitä vastaanottamaan. Näin sanoo terveyskeskuslääkäri Mikko Nenonen Hartolasta.

Nenonen on ollut mukana monissa perusterveydenhuollon kehittämishankkeissa. Hänen mukaansa välttämätöntä roolien ja prosessien myllertämistä ei voi enää siirtää. Koulutusmäärien lisääminenkään ei auta hoitaja­pulaan.

– Jos yhä isompi joukko tekee asioita, joita ei ylipäätään kuuluisi tehdä, ter­veydenhuollon resurssiongelma ei ratkea. Lisääntyvä panostus kohdistuu pääosin hyvätuloisiin terveisiin aikuisiin, mutta köyhät ja monisairaat jäävät yhä palvelujen ulkopuolelle.

Suomeenkin on Nenosen mukaan ­aika saada järjestelmä, jossa sairaan­hoitajat ­ottavat vastuun tietyistä potilasryhmistä ja hoitavat heitä moniammatillisen tiimin kanssa todellista terveyshyötyä ­tavoitellen.

Hoitajareserviä ei enää ole

Samoilla linjoilla on Sairaanhoitaja­liiton puheenjohtaja Merja Merasto.

– Terveyskeskuksissa tulee olemaan hoitajia, jotka toimivat potilaiden hoidon koordinoijina. Toisaalta sairaaloissa hoitajan työ voi olla pienellä erikoisalalla todella syväosaamista vaativaa.

– Hoitajapula on alueellista ja paikallista, jopa laitoskohtaista. Hoita­jien enemmistö myös suosii ­vakituisia työsuhteita, ja moni onkin työllistynyt esimerkiksi ­vakituisiin sijaisrinkeihin. Hoitajia ei ole enää reservissä odottamassa kutsua paikkaamaan äkillistä poissaoloa, mikä on työnantajan näkökulmasta hankalaa, Merasto huomauttaa.

Alalla on sekä työntöä että vetoa pois. Viime vuosikymmenen vaihteessa tehdyn selvityksen mukaan lähes viisi prosenttia sairaanhoitajista oli muissa töissä.

Ammattiliitto Tehyn tänä vuonna ­tekemän kyselyn mukaan nyt alalla toimivista sairaanhoitajista peräti 35 on miettinyt alan vaihtoa. Vaikka 96 prosenttia haastatelluista on ylpeä hoitajan ammatistaan, 41 prosenttia järjestötutkimuksen vastaajista ei usko jaksavansa työuran loppuun saakka.

Reseptinkirjoitusoikeus vähentää luukuttamista

Hoitajien rajattu reseptinkirjoitusoikeus on yksi käytännön esimerkki hoitotyön sisällön uudistamisesta. Merja Merasto näkee sen tukevan uutta koordinoivaa sairaanhoitajan roolia, Mikko Nenonen enemmän yksit­täisenä, mutta riittämättömänä temppuna.

Ensimmäiset viisikymmentä sairaanhoitajaa suoritti keväällä pätevyyden ­rajatun reseptinkirjoitusoikeuden saamiseksi. Nyt koulutuksissa on satakunta uutta hoitajaa.

Vastaan­ottopalvelujen ylilääkäri Anne Vola Ylä-Savon Sote-yhtymästä Iisalmesta kertoo olleensa aluksi epäluuloinen hoitajareseptiä kohtaan.

– Perehdyttyäni koulutukseen, jonka farmakologinen osuus on yhtä suuri kuin lääketieteen opiskelijoilla, näkemykseni kuitenkin muuttui.

Iisalmelainen terveyskeskus on ollut mukana ”Rautaisia ammattilaisia perusterveydenhuoltoon” -hankkeessa, jossa työtä ja koulutusta on kehitetty keskis­essä Suomessa. Hanke on innostanut ­kokeilemaan uusia työmuotoja ja kannustanut jatkokouluttautumaan.

– Kaksi hoitajaamme kiinnostui, he läpäisivät pääsykokeet, suorittivat erittäin vaativan koulutusohjelman ja aloittivat itsenäisen vastaanoton syyskuun alussa, Vola kertoo.

Hän korostaa, ettei tavoitteena ole ­ollut korvata hoitajilla lääkäreitä, vaan pyrkiä tarjoamaan potilaille kokonaisvaltaista hoitoa ilman hyppyyttämistä luukulta toiselle. Pitkäaikaissairaiden seurannan lisäksi lisäkoulutetut hoitajat pitävät flunssavastaanottoa muutaman tunnin viikossa.

– Kun nyt tiedän, miten tarkan protokollan mukaan ja kuinka rajatuin lääkemäärin nämä kaksi hoitajaa reseptejä kirjoittavat, luotan toiminnan sujuvan hyvin, Anne Vola toteaa.

Ulla Järvi
Kuva: Panthermedia