Nokian vesikriisissä oli haastavaa runsaan potilasmäärän lisäksi terveyskeskuksen oman henkilökunnan sairastuminen, arvioi Nokian kaupungin avoterveydenhuollon ylilääkäri

Eila Kujansuu

.

Vaikka henkilökunnan sairastumiseen varaudutaan valmiussuunnittelussa, käytännön tilanteissa käy hänen mukaansa harvoin niin, että suuri osa henkilökunnasta sairastuu.

- Nokian terveyskeskuksessa osa henkilökunnasta sairastui heti epidemian alussa, koska asui alueella, jolla vesi oli likaantunut. Loput saivat kukin vuorollaan norovirustartunnan. Ensiavussa työskennelleistä kymmenistä lääkäreistä ja hoitajista sairastumiselta välttyi vain pari kolme sairaanhoitajaa, Eila Kujansuu kertoo.

- Vaikka tällainen mahdollisuus oli tiedostettu, henkilökunnan sairastuminen iskee silti kovasti terveyskeskuksen toimintaan.

Nokialle saatiin hoitajia avuksi naapurikunnista, esimerkiksi Hämeenkyröstä ja Ylöjärveltä. Myös naapurikuntien lääkäreitä oli lupautunut apuun tarvittaessa. Avulle yli kuntarajojen oli jo valmiiksi luotu toimintamallit Nokian kaupungin pandemiasuunnitelmassa, joka tehtiin vuosi sitten.

Suunnitelmaan jouduttiinkin turvautumaan erilaisessa tilanteessa. Eila Kujansuun mukaan siitä oli kriisitilanteessa selvästi apua.

- Tiesimme koko ajan, mistä saisimme tarvittaessa lisää henkilökuntaa, minne voimme sijoittaa potilaita ja kuinka yhteistyö naapurikuntien kanssa järjestetään. Ympäristökuntien sairaaloihin lähetettiin Taysista ei-ripuloivia jatkohoitopotilaita, hän kertoo.

Epidemia Nokialla laantumassa

Kujansuun mukaan epidemia Nokialla ei ole ohi, mutta on laantumassa.

Nokian terveyskeskukseen ja Tampereen yliopistolliseen sairaalaan on hakeutunut hoitoon yhteensä noin tuhat vatsatautipotilasta. Taysin poliklinikalla tai osastolla kävi yhteensä yli 150 vatsatautipotilasta, joista suurin osa oli lapsia.

- Meillä ei ole lastentautien osastoa emmekä hoida lasten nestehoitoa Nokialla normaalioloissakaan, Kujansuu huomauttaa.

Sairastuneet ovat hänen mukaansa välttyneet pitkiltä sairaalahoidoilta. Suurin osa tiputuspotilaista hoidettiin Nokian terveyskeskuksessa.

- Potilaat on saatu tiputuksella yllättävän helposti niin hyvään kuntoon, että he ovat päässeet terveyskeskuksesta kotiin muutaman tunnin kuluttua. Terveyskeskuksen ruuhkat syntyivätkin sekä tiputuksessa olevista potilaista että hoitajan vastaanotolle odottavista potilaista.

- Suuri osa potilaista kävi hoitajien vastaanotoilla. Lääkärin vastaanotolle jonotusta ei juuri ollut, koska ensiavun lääkärimäärää lisättiin. Myös terveyskeskuksen puhelinneuvonta ruuhkautui pahoin, vaikka puhelimeen oli vastaamassa kaksi hoitajaa, Kujansuu toteaa.

Kliinisesti merkittävimpiä taudinaiheuttajia ovat olleet kampylobakteeri ja norovirus. Potilailta on löytynyt lisäksi salmonellaa, shigellaa, rotavirusta, Clostridium difficile -bakteeria ja giardiaa. Toistaiseksi ei tiedetä, ovatko ne kaikki olleet peräisin vesijohtovedestä.

Vesinäytteistä on löytynyt useita viruksia, kampylobakteereja, salmonellaa ja kolibakteereja.

Jälkitauteja odotettua vähemmän

Tampereen yliopistollisen keskussairaalan infektiolääkärin

Jukka Lumion

mukaan Nokian epidemian jälkeen on ilmennyt yllättävän vähän jälkitauteja.

- Nyt näyttää siltä, että jälkitautitaakka on selvästi vähäisempi kuin alkuvaiheessa arvioitiin ja kansainvälisten julkaisujen perusteella olisi voinut odottaa, hän sanoo.

Kuusi potilasta on lähetetty erikoissairaanhoitoon niveltulehduksen takia.

Oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen on Lumion mukaan lähetetty neljä vainajaa, joiden osalta selvitetään, onko vedestä saatu suolistotauti voinut olla altistava tekijä kuolemalle.

- Meidän arviomme mukaan kukaan ei ole kuollut akuuttiin infektioon. Oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen lähetetään, jos on teoreettisesti mahdollista, että vesi ja siitä saatu ripulitauti on voinut olla myötävaikuttava tekijä kuolemantapauksessa.

Lumion mielestä on selvää, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito selvisivät vesikriisistä hyvin.

Erikoissairaanhoidon osaa epidemian hoidossa hän piti helppona, koska erikoissairaanhoitoon tuli vain vajaat parisataa potilasta, hoitojaksot olivat lyhyitä eikä potilailla ollut vakavia tauteja.

Nokian terveyskeskuksesta otettiin yhteyttä Taysiin epidemian alkamista seuraavana päivänä.

- Alueen kunnat olivat tehneet erittäin hyvän suunnitelman pandemian varalle ja Nokialla oli siitä varmasti hyötyä. Ei tarvinnut esimerkiksi ryhtyä neuvottelemaan naapurikuntien kanssa, voidaanko Nokialta vapauttaa ripulipotilaille kokonaisia osastoja siirtämällä niiltä potilaat naapurikuntiin. Suunnitelmassa oli siitä valmis malli, Lumio sanoo.

Valmistautumiseen suhtauduttava vakavammin

Nokian vesikriisiä selvitetään vielä pitkään ja monelta kannalta.

Kaupungin perusturvajohtaja

Tarja Marjamäki

ei haluakaan vielä ryhtyä arvioimaan, miten tilannetta Nokialla hoidettiin.

- Epidemian hoito on edelleen meneillään, joten vielä ei ole kovin paljon mahdollisuutta pohtia, miten kaikki on mennyt.

- Virallisista instansseista asiaa tutkivat Kansanterveyslaitos ja poliisi. Lisäksi raporttia tulee tekemään esimerkiksi epidemiaselvitystyöryhmä, johon tulee edustus ainakin ympäristöterveydenhuollosta, Nokian kaupungilta, sairaanhoitopiiristä ja KTL:sta, hän sanoo.

- Sen paremmin ja nopeammin ei terveystoimen toiminta olisi voinut alkaa, kuin se alkoi, hän kuitenkin toteaa.

Kehitettävää hänen mielestään on sen sijaan esimerkiksi eri hallintokeskusten yhteistoiminnassa ja tiedonkulussa.

- Se on iso haaste jokaisessa kiireisessä tilanteessa, missä toimijat ovat eri puolilla kaupunkia, ehkä jopa eri kunnissa.

Nokian vesikriisin yhteydessä on kritisoitu ankarasti kriisiviestinnän hidasta käynnistymistä.

- Nokian vesikriisin ensimmäinen opetus oli, että valmistautuminen tämän tyyppisiin erityistilanteisiin täytyy ottaa entistä vakavammin, sanoo läänin sosiaali- ja terveysneuvos

Pekka Paatero

Länsi-Suomen lääninhallituksesta.

Myös asioiden suuruusluokka pitäisi hänen mukaansa pystyä hahmottamaan nopeammin kuin Nokialla tapahtui. Esimerkiksi vesilaitoksessa ja kaupungin teknisessä toimessa tilannetta pohdittiin liian kauan omissa oloissa ja vesilaitoksen teknisenä ongelmana. Kaupungin olisi pitänyt aikaisemmin kutsua kokoon kriisiryhmä, jossa ovat edustettuina kaikki tahot, joita asia koski. Myös apua kunnan ulkopuolelta haettiin liian hitaasti.

Paatero peräänkuuluttaa kriisitilanteita varten vieläkin yksityiskohtaisempia toimintaohjeita kuin Nokialla oli: "erityistilannekortteja", joissa lukee esimerkiksi "vesiepidemia" ja joista voidaan lukea toimintaohjeet hälytyskaavioista alkaen.