Järjestelmällisemmälle tiedonkeruulle olisi tarvetta, jotta komplikaatioista saataisiin laajempi näkemys.

Varsinaisia hoitovirheitä rekisteröidään, mutta kerätäänkö tietoa hoito­kompli­kaatioista, STM:n lääkintöneuvos Timo Keistinen?

– Komplikaatiotietoja kerätään useaan 
eri paikkaan. Vanhin on Hoitoilmoitus­rekisteri, jonne tallennettava tieto ei kuitenkaan ole tasalaatuista. Siksi eri yksiköiden tiedot eivät oikein ole vertailtavissa. Potilasvahinkovakuutusrekisteri on palvellut erityisen hyvin esimerkiksi rannemurtumien hoito­komplikaatioiden ehkäisemisessä.

– Potilasvahinkovakuutuksen piiriin tulleet tapaukset ovat standardien mukaan kirjattuja, sillä niitä käsitellään tarkasti vakuutusprosesseissa. Se on tuottanut useita tieteellisiä artikkeleita siitä, miten hoitokomplikaatioita ­voidaan ehkäistä.

Toimisiko HaiPron kaltainen ­järjestelmä?

– Vaaratapahtumien rekisteröinnissä HaiPro on erittäin yleinen. Mukana ovat kaikki sairaanhoitopiirit, valtaosa terveyskeskuksista ja myös useita yksityisiä toimijoita. Se tähtää kuitenkin paikalliseen vaikuttamiseen. Kun tietoa kerätään useisiin rekistereihin, joista jokainen tarkastelee haittatapahtumia omasta näkökulmastaan, saadaan kattavampi valtakunnallinen näkemys.

Miten hoitokomplikaatioiden ­rekisteröintiä pitäisi kehittää?

– Hilmo-rekisterin käytettävyys paranisi, jos sen täyttämiseen paneuduttaisiin nykyistä enemmän. Tietojen syöttämien ei aina ole helppoa ja itse rekisterin kehittäminen on jäykkää. Suomessa olisi tarve luoda lisää laaturekistereitä, joista proteesirekisteri on hyvä esimerkki: 
Se antaa hyvää tietoa laadusta. Ruotsissa on laaturekisterit kymmenille eri toimenpiteille.

Juha-Pekka Honkanen
Kuva: Panthermedia