Huippu-uheilijankin sepelvaltimoriski kasvaa, kun urheilu loppuu
Kun Virossa vertailtiin nykyisten aktiiviurheilijoiden ja entisten huippu-urheilijoiden sepelvaltimotaudin riskitekijöitä, kävi ilmi, että liikunnallisesti passiivisten ex-urheilijoiden sepelvaltimotautiriskit olivat selvästi suuremmat kuin aktiivisesti liikkuvien. Harvoin liikkuvien kehon painoindeksi ja rasvaprosentti olivat korkeammat, ja myös HDL-kolesterolin pitoisuus sekä HDL-kokonaiskolesterolisuhde olivat alhaisemmat. Vähän liikkuvat entiset huippu-urheilijat myös tupakoivat enemmän.
Tutkimusjoukko koostui noin 20-vuotiaiden aktiiviurheilijoiden ryhmästä sekä entisistä huippu-urheilijoista. Ex-urheilijat oli jaettu kahteen ryhmään: säännöllisesti vähintään kolmesti viikossa harjoitteleviin 45-vuotiaisiin ja harvoin eli korkeintaan kahdesti viikossa harjoitteleviin 50-vuotiaisiin. Tutkimusjoukko täytti terveysriskejä kartoittavan kyselylomakkeen. Lisäksi koehenkilöiltä mitattiin syke, verenpaine, pituus ja paino sekä seerumin kokonaiskolesterolin ja HDL- ja LDL-kolesterolien pitoisuudet.
Nuorten aktiiviurheilijoiden ryhmän ja yhä runsaasti liikkuvien ex-urheilijoiden riskit eivät eronneet merkitsevästi toisistaan: kehon painoindeksi, levossa mitattu systolinen verenpaine, HDL-kolesterolin pitoisuus, HDL-kokonaiskolesterolisuhde ja tupakoinnin yleisyys olivat varsin samaa tasoa. Sen sijaan kehon rasvaprosentti, levossa mitattu diastolinen verenpaine, kokonaiskolesteroli ja LDL-kolesterolin pitoisuus olivat molemmissa ex-urheilijoiden ryhmissä merkitsevästi korkeammat kuin aktiiviurheilijoiden ryhmässä.
Tarton yliopiston kansanterveystieteen laitoksella tehty tutkimus osoitti, että liikuntaa jatkavien entisten huippu-urheilijoiden sepelvaltimotaudin riskit ovat lähes samaa tasoa kuin nuorten aktiiviurheilijoiden riskit. Liikunnallisesti passiivisten sairastumisriski taas on selvästi suurempi. (K-MP)