Kymmenisen vuotta sitten perustetusta HUS:sta tuli odotusten mukaisesti mammutti, mutta mikä mammuttia liikutti ja mitä sen sisällä tapahtui? Sitä valottaa HUS:n ensimmäisen toimitusjohtajan Lauri A. Laitisen toimittama kirja "HUS siunatkoon".

Kun HUS perustettiin kymmenisen vuotta sitten, tavoitteena oli muodostaa kolmesta elefanttiorganisaatiosta ketterä ja taloustehokas mammutti. Mammutti tuli, mutta tuliko muuta?

Sitä pohditaan sairaanhoitopiirin ensimmäisen toimitusjohtajan (1999-2006) Lauri A. Laitisen toimittamassa kirjassa "HUS siunatkoon", joka julkistettiin eilen. Terveydenhuollon johtamiskäsityksiä tuo kirjassa esille parikymmentä kirjoittajaa.

– Erikoissairaanhoidon järjestäminen vaatii valtavasti työtä ja energiaa. HUS:n näkökulmasta asiat ovat nyt kirjattu objektiivisesti ja sen toimintaa voisi kehittää kirjan pohjalta, Laitinen kertoo lähtökohdaksi kirjan toimittamiselle.

Kirjaa hän suosittelee myös HUS:n aloittavalle toimitusjohtajalle Aki Lindénille.

– Hänen pitäisi erityisesti katsoa niitä kohtia, jotka hän itse voisi välttää. Lindén astuu johtoon äärimmäisen hankalalla hetkellä, nyt kun HUS:ia ollaan hajottamassa ja ministeriö on sotkenut täydellisesti uuden terveydenhuoltolain. Tämän kirjan pohjalta voitaisiin liikkua eteenpäin.

Lindén on yksi kirjan tekijöistä, hän valottaa näkemyksiään yliopistosairaaloiden yhteistyöstä.

Myös hallintoa opiskelevien lääkäreiden kannattaisi Laitisen mukaan lukea teos opintojensa pohjaksi. Hän toivoo, että nuoret lääkärit innostuisivat johtamisesta, jotta toiminta saataisiin uudelle tasolle.

– Meidän vanhojen olisi siirryttävä äkkiä sivuun ja toimintaa pitäisi saada johtamaan ne sukupolvet, jotka ovat syntyneet tietokone sylissään, vuodesta 1968 terveydenhuollossa toiminut Laitinen painottaa.

Lyhyt, mutta tiheä historia

Kirjan mukaan mammutin taival alkoi varsin innostuneissa, mutta sekavissa merkeissä. Omistajakunnat olivat eri mieltä lähes kaikesta ja HUS:n hallitus puristui puun ja kuoren väliin yrittäessään hallita virkamiesjohdon, lääkärikunnan ja kuntien tavoitteita. Toisaalta hallitus ei antanut toimitusjohtajalle liekaa, vaan pyrki pyörittämään operatiivista toimintaa itse. Toimitusjohtajalla ei ollut myöskään käytössään normaaleja liikkeenjohdon välineitä, kuten kannustimia.

HUS:n lyhyestä historiasta löytyy laatikkoleikkejä, muutosvastarintaa, omistajan ja asiakkaan roolien sekoittumista, keskuksen ja laita-alueiden jännitteitä, kriisejäkin. HUS:n toiminnan ohjaus on ollut jopa skitsofreenistä, kuten toimitusjohtaja Laitisen sparrausryhmään kuulunut ekonomi Matti Elovaara kirjassa luonnehtii.

Lue lisää perjantaina 23.4. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Jaana Ahlblad
kuva Pixmac