Huumehoito kaipaa pikaista remonttia
Huumeiden käytön laajuus ja ongelman vakavuus on alkanut vihdoin valjeta kaikille asianosaisille. Päihdehuollon hoitorakenteet on luotu pääasiassa alkoholingelmaisille, mutta ne eivät vastaa nykypäivän huumeongelmaisten erityistarpeita. Huumehoidon organisaatiorakenteessa on aukkoja ja eri hoitopaikkojen välinen yhteistyö on puutteellista.
A-klinikkasäätiön Kettutien poliklinikan toiminnasta Itä-Helsingissä on koottu raportti Pilvilinnoja vai kunnon rakenteita, jossa kuvataan poliklinikan asiakaskuntaa vuosina 1990-95. A-poliklinikan asiakkaista vajaa viidennes oli huumeidenkäyttäjiä. Asiakkaaksi huumeidenkäyttäjä hakeutui yleensä vasta pitkään jatkuneen ja kroonistuneen käytön jälkeen. Useat olivat monipäihdeongelmaisia, jolla tarkoitetaan huumeiden sekakäyttäjää, jolla on pitkäaikaisen huumeiden käytön lisäksi todettavissa somaattisia, psykiatrisia, sosiaalis-taloudellisia tai juridisia ongelmia. Suurimman ryhmän Kettutien poliklinikalla käyneistä huumeiden käyttäjistä muodostivat opiaattien käyttäjät, joiden hoitoon myös paneuduttiin eniten. Huumeiden käyttäjän sosiaalinen profiili on melko lohduton. Hän on koulunsa keskyttänyt, työtön, syrjäytynyt nuori aikuinen. Hoitoon kiinnittyminen oli yleisesti melko heikkoa, mutta niillä asiakkailla jotka kiinnittyivät hoitoon, käynti hoidossa oli hyvin säännöllistä.
Raportin kirjoittajat, Hanna Ahokas, Kristiina Kajesalo ja Antti Holopainen, suosittelevat valtakunnallisten hyvän hoidon kriteerien aikaansaamista koskien koko huumeongelman moninaista kirjoa. Suosituksia pitäisi saada ensiapu- ja akuutin vaiheen palvelujen toteuttamiseen, vieroitushoidon, lääkehoitojen ja erityisten kuntoutusohjelmien toteuttamiseen. Tällä hetkellä hoito on hajallaan, sillä ei ole riittävää jatkuvuutta ja sitä vaivaa ainainen resurssipula.
Raportti Pilvilinnoja vai kunnon rakenteita? Huumeasiakas hoitojärjestelmässä on julkaistu A-klinikkasäätiön raporttisarjassa (nro 26, 1998) ja sen hinta on 80 mk.
