Ajan­kohtai­sta

Iäkkäille sattuu entistä enemmän lonkkamurtumia

Psyykenlääkkeiden käyttäjille lonkkamurtumia tulee useammin kuin muille. Näin toteaa LL Eija Lönnroos väitöstutkimuksessaan.

Kuvio 1 http://www.laakarilehti.fi/pics/Pixmac000024260373.jpg

Ikääntyneille sattuneiden lonkkamurtumien määrä kasvoi Keski-Suomessa 70 prosenttia vuosikymmenen aikana Eija Lönnroosin väitöstutkimuksen mukaan. Lonkan uusintamurtumien osuus oli tuntuva. Kolmannes lonkkamurtumapotilaista kuoli murtuman jälkeisenä vuonna.

Alueen samanikäiseen väestöön nähden lonkkamurtumapotilaiden kuolleisuus oli kolminkertainen. Myös sairaalahoidon tarve lisääntyi. Vielä toisena murtuman jälkeisenä vuonna hoitopäivien määrä ylitti selvästi sekä murtumaa edeltäneen että muun väestön tason. Psyykenlääkkeiden käyttö näytti lisäävän kaatumisen ja lonkkamurtuman riskiä.

Lonkkamurtumat yleisimpiä psyykenlääkkeiden käyttäjillä

Yhtenäisintä tutkimusnäyttö oli bentsodiatsepiinien ja masennuslääkkeiden osalta. Lonkkamurtumat olivat bentsodiatsepiinien ja masennuslääkkeiden käyttäjillä lähes kaksi kertaa yleisempiä kuin näitä lääkkeitä käyttämättömillä ikääntyneillä.

Tyypillinen lonkkamurtumapotilas oli yli 80-vuotias kotona asuva nainen, ja tavallisimmin lonkkamurtuma syntyi sisätiloissa kaatumisen vuoksi. Lonkan uusintamurtuman sai viisi prosenttia potilaista vuoden kuluttua ja kahdeksan prosenttia kahden vuoden kuluttua ensimmäisestä murtumasta.

Lonkkamurtuma lisää kuoleman vaaraa

Kuukauden kuluttua murtumasta 15 prosenttia 70 vuotta täyttäneistä potilaista oli kuollut, ja ensimmäisen vuoden kuolleisuus oli 33 prosenttia.

Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että lonkkamurtumapotilaiden ennustetta voidaan parantaa tehostetulla ja keskitetysti toteutetulla moniammatillisella hoidolla ja kuntoutuksella, vieläpä kokonaiskustannuksia lisäämättä. Hajautetun hoidon malli on kuitenkin edelleen vallitseva. Murtumien ehkäisyä ajatellen kaatumisvaarassa olevien ikääntyneiden tunnistaminen ja aktiivinen vaaratekijöihin puuttuminen ovat avainasemassa. Säännöllinen lääkityksen arviointi on tärkeä osa tätä prosessia.

LL Eija Lönnroosin väitöskirja Hip Fractures and Medication-Related Falls in Older People tarkastetaan 5.12.2009 Kuopion yliopistossa.


Kuva Pixmac

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030