Hoitotakuun voimaantulo ja tehostettu valvonta vaikuttivat enemmän sairaaloiden tuotantoon kuin jonoihin varatut rahat.

Kuntien ja valtion likoon laittamat jononpurkurahat eivät kohdistuneetkaan täysimääräisinä jonoihin, vaan kuluivat muuhun palvelutuotantoon.

Hoitotakuun voimaantulo osoitti, että keppi tehoaa kuntiin ja sairaanhoitopiireihin paremmin kuin porkkana. Stakesin tänään julkistaman selvityksen mukaan noin 50 miljoonan euron jononpurkuraha ei kohdistunut täysimääräisesti niihin toimenpiteisiin, joissa hoitojonot ja jonotusajat olivat pisimmät, vaan menivät osin muuhun palvelutuotantoon. Hoitotakuun voimaantulo ja tehostettu valvonta vaikuttivat enemmän sairaaloiden tuotantoon kuin jononpurkurahat.

Vuonna 2005 voimaan tullut hoitotakuu kasvatti terveysmenoja kertaluonteisesti 380 miljoonaa euroa eli 72 euroa suomalaista kohden. Jonoja lyhennettiin rytinällä erityisesti vuonna 2006, jolloin sairaanhoitopiirit sekä maksoivat taloudellisia kannustumia työntekijöilleen että ostivat palveluita yksityissektorilta. Ostopalvelujen rooli onkin hoitotakuuvuosina selvästi kasvanut, mutta niiden osuus palvelutuotannon rahallisesta arvosta on yhä vähäinen.

Hoitotakuun odotettiin vähentävän työikäisille maksettavia sairauspäivärahoja, kun toimenpiteesen pääsisi nopeammin. Tilastot osoittavat nyt, että säästö oli vain miljoonan euron luokkaa. Alueellisten erojen palvelujen saatavuudessa odotettiin katoavan, mutta tämäkin on toistaiseksi osoittautunut haaveeksi. Julkisen keskustelun arvioidaan vaikuttaneen enemmän epätasa-arvoiseen potilaiden kohteluun kuin uuden lain.

Henkilöstörakenne ei ole olennaisesti muuttunut. Lääkäreistä kirurgien osuus kasvoi kuitenkin erityisesti vuodesta 2004. Sairaanhoitopiirit käyttivät taloudellisia kannusteita terveyskeskuksia aktiivisemmin hoitotakuun toteuttamiseen. Useimmat sairaanhoitopiirit maksoivat henkilöstölle kannustepalkkioita, terveyskeskuksissa niitä käytettiin selvästi harvemmin.

Ulla Järvi