Tehdäkö lastensuojeluilmoitus vai ei? Osa tilanteista on selviä, mutta paljon on harmaata aluetta. Yhteydenotto sosiaali­työntekijään auttaa päätöksenteossa, apulaisylilääkäri 
Merja Hietanen kertoo kokemuksistaan.

– Kyllä lastensuojelu on tärkeä osa ­jokaisen lapsia työssään kohtaavan lääkärin verkostoa. Yhteistyön tavoitteena on tietysti perheiden hyvinvointi. Se, ­että lapset ja vanhemmat saisivat oikeanlaista apua oikeaan aikaan, apulaisylilääkäri Merja Hietanen Ylöjärven terveyskeskuksesta pohtii.

Hänen mukaansa kumppanuuden raamit selkiytyivät entisestään, kun laki lääkäreiden lastensuojeluilmoituksen tekemisvelvoitteesta tuli voimaan pari vuotta sitten.

– Ainakin itselleni laki antaa sellaisen mukavan taustatuen, johon voin nojautua. Ja erityisen hankalissa tapauksissa saatan vedota lakiin myös perheitä kohdatessani. Sanon, että velvollisuuteni on nyt tehdä ilmoitus.

Merja Hietanen kertoo silti välttävänsä potilaiden kanssa sanaa lastensuojelu ja puhuvansa mieluummin vaikkapa ­sosiaalitoimesta.

– Jo pelkkä lastensuojelun mainitseminen saa nimittäin jotkut vanhemmat takajaloilleen. He kokevat avun tarjoamisen vahtimiseksi ja syyllistämiseksi. Mutta moni on niin väsynyt, että sosiaalitoimen mukaantulo tuntuu suorastaan helpottavalta.

Hietanen sanoo pääsääntöisesti kertovansa perheelle etukäteen, että aikoo ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Asiasta kannattaa hänen mielestään vaieta lähinnä silloin, jos on syytä epäillä maininnan vaarantavan lapsen turvallisuuden.

– Joskus vastaanottotilanne on ollut kovin kaoottinen, ja oma huoli alkaa ­jäsentyä vasta jälkeenpäin sanellessa. Lastensuojelulle pitää vain muistaa mainita, ellei perhe osaa odottaa yhteydenottoa. Se on sosiaalityöntekijöille tosi tärkeä tieto.

Kenen nimissä 
ilmoitus tehdään?

Merja Hietanen sanoo usein keskustelevansa sosiaalityötekijöiden kanssa perheen tilanteesta jo ennen varsinaisen lastensuojeluilmoituksen laatimista.

– Osa tapauksistahan on täysin selviä. Esimerkiksi alaikäisen päihtyminen on aina peruste ilmoituksen tekemiselle. Mutta paljon on myös harmaata aluetta. Onko vaikkapa jo jonkin aikaa sitten ­tapahtunut, yksittäiseltä vaikuttava ­tukistaminen riittävä syy, jos perhe on käsitellyt asiaa eikä lapsi tunnu siitä traumatisoituneen?

Hietanen kertoo puntaroivansa tämäntapaisia kysymyksiä runsaasti myös terveydenhoitajien kanssa. Hoitaja on ehkä pannut merkille puutteita perushoidossa: lapsi on epäsiistin oloinen tai ravitsemuksessa ei ole kaikki kohdallaan.

– Jonkin verran käydään keskustelua siitäkin, kenen nimissä ilmoitus tehdään. Yksityishenkilöhän voi jättää ­nimettömän lastensuojeluilmoituksen, mutta meille ammattilaisille se ei ole mahdollista. Yleensä huolenaiheen ­ensimmäisenä havainnut myös hoitaa ilmoituksen.

Hietasen mielestä ilmoitusvelvollisuudesta ei voi laistaa vain siksi, että pelkää hoitosuhteen kärsivän. Myöskään ei pidä tuudittautua siihen, että ­joku muu on jo tarttunut asiaan.

– Eikä lastensuojeluilmoitus voi olla mikään viimeinen kortti, joka tempaistaan esiin vasta äärimmäisessä hädässä. Meidän muiden kannattaa muistaa, ­ettei lastensuojelukaan pysty ihmeisiin.

Hietasen mielestä jokaisen lapsiperheitä kohtaavan lääkärin olisi hyvä selvittää jo ennen tositarvetta, miten yhteydenpito lastensuojeluun toimii juuri omassa kunnassa. Malleja on monen­laisia.

Vapaamuotoisella 
keskustelulla alkuun

Sosiaalityöntekijä Elisa Oikari Tampereelta niin ikään kehottaa lääkäreitä olemaan herkästi yhteydessä lastensuojelun edustajiin.

– Meitä kannattaa konsultoida puhelimitse myös vapaamuotoisesti. Potilaan henkilöllisyyttä ei edes tarvitse heti paljastaa, vaan voimme yhdessä puntaroida tilannetta ja jatkoa.

Elisa Oikarin mukaan lääkäri saa rauhassa jättää arvion lastensuojelutoimien tarpeesta sosiaalitoimen edustajille. Lastensuojeluilmoitus ei ole ollut turha, vaikkei tukitoimia katsottaisikaan sillä hetkellä välttämättömiksi. Tärkeintä on, että heränneeseen huoleen on reagoitu.

Lastensuojeluilmoituksen laatimisestakaan ei tarvitse Oikarin mukaan tehdä itselleen turhan työlästä. Helpoimmillaan puhelinsoitto riittää.

– Lääkäri voi yksinkertaisesti kuvailla havaitsemansa seikat, jotka saattavat ­hänen mielestään vaarantaa lapsen kasvun ja kehityksen. Me teemme tarkentavia lisäkysymyksiä.

Myös kirjallisen ilmoituksen sisällöksi riittävät lääkärin konkreettiset huomiot lapsesta ja perheestä.

– Kerran tuli ilmoitus, johon lääkäri oli kirjoittanut vain sanan alkoholi-intoksikaatio. Selvisihän pääasia tuostakin, mutta hieman enemmän tilanteesta olisi hyvä kuulla. Ja mielellään saisi käyttää selkeää yleiskieltä, koska emme ole lääketieteen ammattilaisia, Oikari sanoo.

Lääkäriä saattaa hämmentää, ettei ­lastensuojeluilmoituksen jättänyt saa kuulla sen kohtalosta monesti mitään. Tuntuu kuin ilmoitukset häviäisivät mustaan aukkoon.

– Tämä on varmasti totta. Laki ja ­vaitiolovelvollisuus sitovat käsiämme tässä asiassa. Jokainen terveydenhuollon ammattilainen voi silti luottaa siihen, että hänen tekemänsä ilmoitus on tärkeä ja että siihen tartutaan, Oikari ­vakuuttaa.

Mari Vehmanen
Kuva: Laura Vesa