Julkinen rahoitus on kriittistä lääkekehitysyrityksille, mutta ei mahdollista niiden kasvua pitkällä tähtäimellä, ilmenee tänään tarkastettavasta väitöstutkimuksesta.

Suomalaisten lääkekehitysyritysten virhe 1990-luvulla oli siinä, että yritykset perustettiin yhden tai kahden keksinnön ympärille. Lääkekehitys olisi pitänyt viedä pidemmälle ennen yrityksen perustamista, esimerkiksi yliopiston tutkimuksen puitteissa.

KTM Laura Heinonen tarkastelee liiketaloustieteen väitöskirjassaan suomalaisen lääkekehitysyrityksen kasvuprosessia ja sitä, miten julkinen rahoitus on vaikuttanut yrityksen kasvumahdollisuuksiin. Tutkimuskohteena on neljä suomalaista lääkeyritystä vuosina 1995–2006: turkulaiset Juvantia Pharma, Hormos Medical ja Biotie Therapies sekä tamperelainen FIT Biotech. Niiden toiminta on tukeutunut vahvasti Tekesin ja Sitran tarjoamaan julkiseen rahoitukseen.

Neljästä yrityksestä Biotie on menestynyt tähän mennessä erinomaisesti. Yhtiö on saanut merkittäviä kansainvälisiä sijoituksia ja useita lisensointisopimuksia. Lisensointisopimukset isojen lääkeyhtiöiden kanssa ovat alkuvaiheen lääkekehitysyhtiölle tie kehitysputkeen.

– Lääkekehitysyrityksellä liiketoimintamalli on aika nurinkurinen. Kulut ovat alusta alkaen suuret mutta toisaalta yrityksillä ei ole vielä mitään myytävää, joten tulovirta täytyy saada lisensointisopimuksilla, Heinonen toteaa.

Tulevan lääkkeen lisensointisopimukset takaavat samalla sen, että sijoittavat kiinnostuvat yrityksestä ja sijoittavat rahaa tuotekehitykseen. Toisaalta lisensointisopimusta ei voi saada ennen kuin tuotekehitys on tarpeeksi pitkällä.

Heinosen aiempi työnantaja Juvantia Pharma kaatui siihen, että yritys ei onnistunut saamaan lisensointisopimusta.

– Yrityksiä on kehitettävä siihen pisteeseen asti, että niillä on riittävästi myöhäisen vaiheen kehitysprojekteja, mikä houkuttelee kansainvälisiä pääomasijoittajia. Tavoitteen varmistamiseksi on harkittava esimerkiksi yritysfuusioita. Uusien yritysten perustamista voitaisiin myös lykätä ja työskennellä pidempään esimerkiksi yliopistohankkeiden kautta, Heinonen sanoo.

Sen jälkeen, kun yritys on perustettu, julkinen rahoitus saattaa muodostua ongelmalliseksi, vaikka se on tärkeää yritykselle. Alussa yrityksen on vaikea saada rahoitusta muualta, eivätkä yritykset aloittaisi riskipitoisia lääkekehitysprojekteja ilman julkista rahoitusta.

– Julkiset sijoitukset pitäisi tehdä muulla tavoin kuin osakeomistusten kautta. Julkinen omistus yrityksessä heikentää kansainvälisten pääomasijoittajien kiinnostusta yritykseen, Heinonen sanoo.

Kansainvälinen sijoitus on välttämätöntä yrityksen kehityksen kannalta, sillä julkisen rahoituksen taso on kymmenissä miljoonissa, kun lääkkeen kehityskustannukset nousevat helposti 500–700 miljoonaan euroon.

Outi Toivanen-Visti