Jussi Huttunen ja Eva Biaudet Peijaksen juhlasymposiumissa: NYT on tehtävä jotain!

Suomalaisten terveyspalvelut eivät säily edes nykyisellään, jos lisää rahaa ei löydy. Suomalaiset ovat jakautumassa kahteen kastiin: sairaisiin syrjäytyneisiin ja hyvinvoiviin hyväosaisiin. Enää ei ole varaa leikata kuluja ja odottaa; resursseja on lisättävä nyt heti.

Näin voisi tiivistää kansanedustaja Eva Biaudet`n ja pääjohtaja Jussi Huttusen sanomat HUS-piiriin kuuluvan Peijaksen sairaalan juhlasymposiumissa. Kesäkuun alussa ensimmäistä vuosikymmentään juhlinut Peijas julkisti myös sairaalan sisällä yhteistyönä synnytetyt Peijaksen arvot. Niissä korostetaan, että Potilas on Peijaksessa ensisijalla ja Henkilökunta on Peijaksen voima sekä Laatutavoitteet Peijaksessa ovat korkeat. Myös Eva Biaudet korosti puheessaan henkilökunnan arvon tunnustamista. Hän kertoi nähneensä ruotsalaisen sairaalan työnhakuilmoituksen, jossa silmään pistivät lukuisat argumentit, mitä sairaala tarjoaa työntekijälleen. Meillä on usein vaatimusten lista pidempi kuin tarjousten.

- Suomessa olisi opittava samanlainen työkulttuuri, ennenkuin loputkin terveydenhuollon ammattilaiset siirtyvät ulkomaille tai yksityissektorille, Biaudet huomautti. Hän muistutti myös tiedollisen ja taidollisen pääoman katoamisen vaarasta, mikäli eläköityvän sukupolven rinnalle ei saada pian uutta polvea oppimaan.

Pikaisia toimia suomalaisen terveydenhuollon tason turvaamiseksi vaati myös Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Jussi Huttunen. Monille tutut tilastot suomalaisten hyvinvoinnin alueellisesta ja sosiaaliluokittain eriarvoisesta jakautumisesta saivat loppukaneetikseen vaatimuksen konkreettisista toimista.

Jos Huttunen kertoi, että 20 prosenttia suomalaisista juo 70 prosenttia maan viinasta, löysi filosofi Maija-Riitta Ollila tähän pahoinvointiin syvällisiä syitä. Ollila viittasi burn outiin, uupumiseen, josta on viimein tullut sosiaalisesti hyväksytty sairaus. Samalla siitä on tullut myös sosiaalinen epidemia, johon aina vain useampi sairastuu.

- Kehitämme sairauksia, joilla voimme reagoida yhteiskuntaan, jonka muutoksiin ja kasvaviin vaatimuksiin emme voi sopeutua, Ollila totesi.