Potilaan tietojen tallentaminen valtakunnalliseen potilastiedon arkistoon on jo arkea Itä-Savon sairaanhoitopiirissä, ilman ylimääräisiä klikkauksia. Hyötyjen odotetaan lisääntyvän sitä mukaa, kun muukin Suomi liittyy mukaan.

Itä-Savossa potilaiden tiedot on oman potilastietojärjestelmän ohella tallennettu valtakunnalliseen potilastiedon arkistoon viime marraskuusta alkaen, ensimmäisenä Suomessa. Kun tämä laajenee kaikkiin terveydenhuollon toimintayksiköihin, päästään hyödyntämään muualla tehtyjä kirjauksia ja tutkimuksia. Kesäkaupunki Savonlinnassa tämä on merkittävää muualta tulleiden lomanviettäjien tarvitessa terveydenhuollon apua.

Jo nyt itäsavolaiset potilaat pääsevät katsomaan omia potilastietojaan internetissä Omakanta-palvelussa.

Alussa lisätyötä

Alkuun Kanta-arkiston käyttöönotto on teettänyt terveydenhuollossa ylimääräistä työtä, koska ensimmäisellä käyntikerralla potilaita on informoitava asiasta.

– Potilaalta pyydetään suostumus siihen, että terveydenhuollon ammattilaisilla missä päin Suomea tahansa on tarvittaessa hoitotilanteessa oikeus hakea hänen tietojaan potilastiedon arkistosta, kertoo vs. arkistopäällikkö Sirpa Taskinen Itä-Savon sairaanhoitopiiristä.

Tähän mennessä noin puolet alueen väestöstä on saanut informaation.

– Pieni yllätys on, että vain noin 65 % on antanut suostumuksen siihen, että toiset organisaatiot saavat hakea tietoja arkistosta, Taskinen kertoo.

– Kanta-arkisto on uusi asia, jota ei valtakunnallisella tasolla ehkä ole nostettu vielä kylliksi esille. Savolaiset potilaat haluavat vielä katsoa, mistä on kysymys. Valtakunnallista tiedotusta pitäisi lisätä.

Potilas voi myös kieltää jonkin tietyn palvelutapahtuman, tietyssä organisaatiossa tuotettujen tietojen tai kaikkien tietojensa katsomisen muualla. Näitä kieltoja on Itä-Savossa kirjattu kahdeksan.

Mitä potilas näkee?

Lääkärin rutiineihin potilastietojen tallentaminen Kanta-arkistoon ei juuri vaikuta.

– Ylimääräisiä klikkauksia ei tule yhtään normaaleissa perustilanteissa, joita lääkärin työstä on suurin osa, Sirpa Taskinen painottaa.

Ylilääkäri Timo Tuominen Savonlinnan keskussairaalan sisätautien poliklinikalta kertoo myös, että käytännön toiminnassa sisätautien poliklinikalla ja osastolla Kanta-arkistoon liittyminen ei ole toistaiseksi paljon näkynyt.

Asiasta informoiminen ja suostumuksen pyytäminen kuuluu hoitajien ja sihteerien tehtäviin potilaan ilmoittautuessa eikä kuormita lääkäreitä.

Tuomista askarruttaa, miten potilaat suhtautuvat lukemiinsa tietoihin ja mikä kaikki tieto potilaalle loppujen lopuksi näkyy. Hän ennakoi, että jatkossa korjauspyyntöjen määrä voi työllistää organisaatioita paljonkin, jos potilaat alkavat kyseenalaistaa tietojaan.

– Toistaiseksi sisätautien klinikassa on vasta muutama potilas halunnut tarkentaa joitakin tietoja potilaskertomuksestaan.

Turhaa huolta voi koitua, jos potilas esimerkiksi osastojaksonsa aikana näkee omalta laitteeltaan lääkärien väliseen tiedonsiirtoon tarkoitettuja merkintöjä tai keskeneräisiä työdiagnooseja. Toisaalta tieto siitä, että potilas vapaasti lukee kirjaukset, voi rajoittaa joidenkin tietojen kirjaamista.

– Olemme kyselleet potilailta miten paljon he arkistoa käyttävät, mutta yllättävän harva kertoo käyneensä katsomassa muita kuin reseptitietoja, kertoo Tuominen.

Hän uskoo Kanta-arkiston olevan hyödyksi jatkossa, kun sen avulla pääsee näppärästi näkemään muualla tuotettua tietoa.

Vuoden lopussa valmista

Tähän asti potilastietoja on tallennettu Kanta-arkistoon vasta muutamassa julkisen terveydenhuollon toimintayksikössä, mutta toukokuusta eteenpäin liittyjiä on kymmeniä kuukausittain.

– Käyttöönotto koko maan julkisessa terveydenhuollossa menee loppuvuoteen, arvioi projektipäällikkö Anna Kärkkäinen THL:n Tieto-osastolta.

Ensi vuonna vuorossa on yksityinen terveydenhuolto.

Tähän mennessä liittyneillä on käytössä Effica-potilastietojärjestelmä. Parhaillaan Kuopiossa testataan Pegasoksen yhteensopivuutta Kanta-arkiston kanssa. 
Kun tämä saadaan valmiiksi, Pegasos-käyttäjät pääsevät liittymään mukaan.

– Tämä on paljon muutakin kuin järjestelmän muutos ja vaatii organisaatioilta toiminnallista muutosta, kuten kirjaamiskäytäntöjen yhtenäistämistä, toteaa Kärkkäinen.

Anne Seppänen
Kuva Sami Perttilä