Akatemiaprofessori Kari Alitalo on valittu Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian ulkomaiseksi jäseneksi. Alitalo toivoisi Suomeenkin USA:n kaltaista tieteilijöiden ja valtiojohdon vuoropuhelua.

Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian kolmas suomalaisjäsen on akatemiaprofessori Kari Alitalo. Tiedeakatemia valitsee jäsenensä erityisen merkittävien tieteellisten ansioiden ja menestyksekkään tutkimustyön perusteella; jäsenyyden katsotaan merkitsevän valintaa maailman tieteen huippujen joukkoon. Akatemiassa on tällä hetkellä 2 179 kotimaista ja 437 ulkomaista jäsentä (foreign associate).

Kari Alitalo johtaa Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan translationaalisen syöpäbiologian (Translational Cancer Biology) tutkimusohjelmaa, ja hän on myös Wihurin tutkimuslaitoksen johtaja.

Hän on erittäin huolissaan suomalaisen tieteen tulevaisuudesta.

– Pahimmillaan Suomesta tulee tieteen kauttakulkumaa. Tänne tullaan nuorina aloittelevina tutkijoina korkeatasoisiin valtion kustantamiin laitoksiin, mutta uran käynnistyttyä siirrytään Yhdysvaltoihin, Alitalo sanoo.

– Hallituksen viime aikojen päätökset tutkimusrahoituksesta osoittavat vuoropuhelun vähäisyyden tieteentekijöiden ja valtiojohdon välillä. Suomella kun olisi hyvän koulutustason ja infrastruktuurin luomat edellytykset pysyä maailman huipulla monilla tieteenaloilla. Mutta olen erittäin huolissani nykyisestä kehityksestä, Alitalo toteaa.

Hänen mukaansa Tutkimus- ja innovaationeuvosto, jossa pääministeri johtaa puhetta ja jossa mukana ovat opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö, on teoriassa hyvä elin.

– Sen ääni vain ei tunnu välillä kantavan edes mainittuihin ministeriöihin asti, Alitalo huomauttaa.

Suomeen pitäisikin Alitalon mielestä saada tiedeasiantuntija, joka toimisi hallituksen yhteydessä. Tiedeministeriö olisi vielä parempi, mutta sellaisen toivominen voi olla nykytilanteessa utopistista. Aidosti toimiva yhteistyöelin tieteellisen tutkimustiedon välittämiseen poliittiselle johdolle on Alitalon mukaan välttämätön.

Häntä huolettaa myös nuorten tieteentekijöiden suhtautuminen tutkimustyön vaatimuksiin. Tutkimuksen tulisi Alitalon mukaan olla intohimo, jonka eteen ollaan valmiita uhraamaan moni muu asia elämässä – kuten usein urheiluun tai taiteeseenkin. Tämä auttaisi Suomea pärjäämään tulevaisuudessakin.

Tutkija ja kouluttaja

Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian jäsenyys tuo Alitalolle uudenlaisen näköalapaikan kansainväliseen tutkimukseen. Hän kertoo jo tähän mennessä toimineensa tiedeakatemian julkaisujen arvioijana, mutta pääsee nimityksen myötä nyt myös valitsemaan uusia vertaisarvioijia. Jäsenet ovat myös osa verkostoa, joka laatii reportteja ja kannanottoja muun muassa Yhdysvaltain hallinnon käyttöön.

Kari Alitalo tunnetaan erityisesti veri- ja imusuonten kasvutekijöitä koskevasta tutkimuksesta, joka on 1990-luvulta lähtien tuottanut merkittäviä tuloksia ja johtanut muun muassa uusien syöpälääkkeiden kehittämiseen. Veri- ja imusuonikasvutekijöitä koskevan tutkimuksen myötä Alitalon ryhmän tutkimusalue on laajentunut viime vuosina muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja lihavuuteen.

Alitalolla on yli 300 tieteellistä julkaisua biolääketieteen, solubiologian ja syöpätutkimuksen aloilta, ja hän on yksi Euroopan siteeratuimpia tutkijoita sekä syöpätutkimuksen että solubiologian alalla.  Alitalo on myös ansioitunut tutkijakouluttaja; hän on ohjannut yli 40 väitöskirjaa, ja useat hänen tutkimusryhmästään väitelleet ovat sittemmin perustaneet menestyviä tutkimusryhmiä ja saaneet professorin virkoja. Alitalo on saanut lukuisia kansainvälisiä ja kotimaisia tiedepalkintoja.

Akatemiaprofessori Kari Alitalo on NAS:n kolmas suomalainen foreign associate -jäsen; toiset kaksi ovat akatemiaprofessori Ilkka Hanski Helsingin yliopistosta (vuodesta 2010) ja akatemiaprofessori Riitta Hari Aalto-yliopistosta (vuodesta 2004).  Tiedeakatemian jäseniä ovat myös Helsingin yliopistossa tutkijanuransa aloittaneet mutta sittemmin Yhdysvaltoihin pysyvästi asettuneet Albert de la Chapelle ja Erkki Ruoslahti.



Ulla Järvi
Kuva: Mikko Käkelä