Omasta aloitteestaan kasvisruokailijoiksi ryhtyneet teinit voivat tarvita neuvoja ruokavalion täydentämisessä, muistuttaa koululääkäri Paula Häkkänen.

Kasvisten syöminen on terveellistä ja suositeltavaa, mutta kasvuikäisen kasvissyöjän kohdalla on syytä tarkistaa, saako hän ruokavaliostaan kaikki tarvitsemansa ravintoaineet. Näin ajattelee koululääkäri ja elintarviketieteiden maisteri Paula Häkkänen Helsingistä.

Häkkänen kohtaa työssään lapsia ala-asteelta lukioikäisiin ja tietää, että kasvisruokavalio on jo varsin tavallinen ilmiö helsinkiläisten koululaisten keskuudessa. Vegaanilasta hän ei silti muista kohdanneensa. – Onneksi lapsen ruokavalioon kuuluu yleensä maito ja kala tai kananmuna, jotka tekevät ruokavaliosta helpommin koostettavan.

Häkkänen ei ole kohdannut nuorta, joka olisi ollut aliravittu kasvisruokavalionsa takia. Joskus tosin kasvisruokavalio voi olla yksi osa nuoren syömishäiriötä. Siksi on tärkeää keskustella nuoren kanssa ja ottaa selvää, millaisia ajatuksia kasvisruoka­valion taustalla on.

Myöskään osastonylilääkäri Katri Makkonen Lastenklinikan lastentautien poliklinikasta ei muista yhtään lasta joka olisi tullut hoitoon suoranaisesti vegaaniruokavalion aiheuttamien haittojen vuoksi. Toki on mahdollista, että se on ollut taustalla jossain kasvuhäiriössä.

Sen sijaan ajoittain Makkonen kohtaa nuoria, joilla tiukan kasvisruokavalion ja eettisten perusteluiden taakse kätkeytyykin syömishäiriö.

Milloin lääkärin tuntosarvien pitäisi kohota?

– Jos nuori on vegaani, ei siis käytä lainkaan maitoa eikä lihaa, haastattelisin häntä tarkemmin, jotta selviää onko hän ymmärtänyt miten ruokavaliota pitää täydentää, sanoo Häkkänen.

Kasvavan nuoren riskit ravintoainepuutoksiin ovat aina suuremmat, koska kasvuiässä sekasyöjilläkin voi olla raudan, D-vitamiinin ja kalsiumin puutetta.

– Laihtuminen tai väsymys kiinnittävät huomioni. Tai jos kasvissyöjänuori liikkuu aktiivisesti, koska silloin myös kulutus on suurempaa, Häkkänen kertoo.

Tärkein työväline on keskustelu nuoren ja hänen vanhempiensa kanssa. Sen lisäksi Häkkänen ottaa perusverikokeita, kuten pienen verenkuvan, kilpirauhasarvot ja joskus B12-vitamiinipitoisuuden.

– Jodin saanti voi joskus jäädä vegaaneilla vähäiseksi, jos suolakin tulee soija­kastikkeesta.

Oireet nuoren ihossa, kynsissä, kielessä tai suussa saattavat kertoa puutostaudeista.

Lääkärien koulutuksessa ravitsemuksesta puhutaan vähän. Häkkäsen mielestä lääkärin pitää tuntea ne ravintoaineet, joiden puutoksen riski on olemassa: millaisesta ravinnosta niitä saa ja kuka ehkä ei saa.

Teksti Anne Seppänen
Kuva Mikko Käkelä

Lue lisää perjantaina ilmestyvästä Lääkärilehdestä (SLL 9/2010).