Sveitsissä äskettäin kokoontuneet asiantuntijat linjasivat uudet suositukset rintasyövän liitännäishoidoista. He uskovat geeniprofiilien tulevan pian osaksi diagnostiikkaa.

Sveitsissä äskettäin kokoontuneet asiantuntijat linjasivat uudet suositukset rintasyövän liitännäishoidoista. Kansain­välinen paneeli koostui yhteensä 52 ­onkologista, kirurgista ja patologista, jotka kertoivat näkemyksensä muun muassa geeniprofiilien roolista.

Onkoplastisten tekniikoiden yleistyminen mahdollistaa rinnan säästämisen pienirintaisellakin naisella. Paneeli ei löytänyt muita ehdottomia esteitä rinnansäästävälle tekniikalle kuin sen, että kasvainta ei saada poistetuksi terveellä marginaalilla tai että leikkauksen jälkeinen sädehoito ei ole mahdollinen. Potilaan nuori ikä on riskitekijä paikalliselle uusimiselle, mutta sitä ei sinänsä pidetty aiheena rinnan poistolle.

Suurin osa panelisteista ei katsonut kainalon tyhjennystä aiheelliseksi, jos kasvainta on niukasti 1–2 vartijaimu­solmukkeessa ja potilas saa sädehoidon. Kainalon tyhjennys aiheuttaa osalle ­potilaista hankalan käden turvotuksen, joka voi olla ikävin komplikaatio sai­raudesta.

Rintasyövän perinteinen leikkauksen jälkeinen sädehoito kestää viisi viikkoa. Tutkimustiedon karttuessa siirrytään ­lyhyempiin hoitoihin, joissa kerta-annosta kasvatetaan. 60 % panelisteista ­piti kolmen viikon hoitoa standardina. Rinnansisäistä sädehoitoa pidettiin edelleen kokeellisena.

Geeniprofiili tarkentaa lääkehoitoa

Kasvaimet jaetaan geeniprofiilien perusteella luokkiin, joista näyttää olevan apua ennusteen tarkentamisessa ja hoitojen valinnassa. Luokituksen tärkein tavoite on erottaa ne hormoniriippuvaiset kasvaimet, joiden hoidossa ei ole hyötyä solunsalpaajista. Niukasti kainaloon levinneissä kasvaimissa luokitusta pidettiin merkittävänä ylihoitoriskin vuoksi. Lisäksi geeniprofiilin ajateltiin hyödyttävän hoidon suuntaamista nuorilla potilailla.

Geeniprofiilit ovat vaihtelevasti kliinisessä käytössä. Kokouksessa tuntui ­vallitsevan yksimielisyys siitä, että lähitulevaisuudessa ne tulevat osaksi diagnostiikkaa.

Hormonihoito pidentymässä

Panelistien mielipiteet jakautuivat sen suhteen, tulisiko premenopausaalisten potilaiden standardihoitona pidetty ­tamoksifeenihoito pidentää viidestä kymmeneen vuoteen. Myös siitä oltiin erimielisiä, pitäisikö ovariosupressio liittää alle 40-vuotiaiden hoitoon.

Yli puolet äänestäneistä kannatti sitä, että kainaloon levinneissä kasvaimissa hormonihoitoa jatketaan viiden vuoden jälkeen postmenopausaalisilla potilailla. Näyttö pidennetystä adjuvanttihoidosta koskee toistaiseksi tilanteita, joissa sitä jatketaan viiden vuoden tamoksifeenihoidon jälkeen letrosolilla tai tamoksifeenilla.

Panelistit puolsivat äänestyksessä solunsalpaajahoitoa kasvaimen suuren ­jakaantumisnopeuden, matalan hormonireseptoristatuksen, Her-2-positiivisuuden, triple-negatiivisuuden ja epäsuotuisan geeniprofiilin kohdalla. Kolmannes piti kainalometastaasia sinänsä sytostaattihoidon aiheena, lähes kaksi kolmannesta kasvaimen suurta kokoa. Panelistit uskoivat geeniprofiilin auttavan kohdentamaan solunsalpaajahoitoa sekä valitsemaan hoitoyhdistelmää ja annostelutapaa.

Trastutsumabi on tehokas solunsalpaajahoidon lisä niissä kasvaimissa, joissa on aggressiivisen taudin merkkinä Her-2-onkogeenin monistuma. Tämänhetkinen konsensus trastutsumabihoidon ­pituudesta on vuosi. Kaksi kolmannesta panelisteista suositteli hoitoa Her-2-positiivisissa yli 5 mm:n kasvaimissa.

Kerran vuodessa lääkäriin

Kaksi kolmannesta panelisteista kannatti sitä, että potilas tapaisi vähintään kerran vuodessa kirurgin tai onkologin. Yhtä moni oli sitä mieltä, että asiaan vihkiytynyt hoitaja voi seurata potilasta. Vain 15 % kannatti muita kuvantamisia kuin mammografiaa oireettomalle potilaalle.

Uudet kansainväliset hoitosuositukset julkaistaan lähikuukausina Annals of Oncology-lehdessä.

Päivi Hietanen
Kuva: Panthermedia