Elinsiirtolaki muuttui elokuun alussa niin, ettei omaisten lupaa enää tarvita. Muuttaako tämä käytännön tilanteita? Kyllä ja ei. Positiivista uudessa laissa on se, että omaisten ei tarvitse välttämättä ottaa kantaa elinluovutuspäätökseen. Kuitenkin lääkärin eteen voi tulla tilanne, joissa omaiset vastustavat elinluovutusta. Tällöin tilanne on haastava.

Elinsiirtolaki muuttui elokuun alussa niin, ettei omaisten lupaa enää tarvita. Muuttaako tämä käytännön tilanteita? Kyllä ja ei. Positiivista uudessa laissa on se, että omaisten ei tarvitse välttämättä ottaa kantaa elinluovutuspäätökseen. Kuitenkin lääkärin eteen voi tulla tilanne, joissa omaiset vastustavat elinluovutusta. Tällöin tilanne on haastava.

– Omaisilta kysytään, että tietävätkö he vainajan vastustaneen eläessään elinten irrottamista. Tilanteet ovat herkkiä, ja siksi keskustelut omaisten kanssa pitää käydä kaikessa rauhassa, kertoo apulaisylilääkäri Ilkka Parviainen KYS:n anestesiologian ja tehohoidon klinikalta.

Parviainen tähdentää, että omaisille täytyy kertoa, mitä aivokuolema tarkoittaa, mikä johti siihen ja miten mahdollinen elinluovutusprosessi ­etenee. Heille tulee antaa aikaa sopeutua ajatukseen elinluovutuksesta.

– Omaiset ovat tietysti sokissa, koska aivokuolemat tapahtuvat yleensä nopeasti ja aiemmin hyväkuntoisille ihmisille. Kuitenkin omaisille pitää korostaa, että vaikka kävi näin onnettomasti, niin joku muu voisi jatkaa elämää saatuaan siirrännäisen.

Jos omaiset kaikesta huolimatta vastustavat elinluovutusta, Parviainen näkee varsin vaikeaksi edetä elinluovutukseen. Jälkikäteen voi syntyä ongelmia, jos toimitaan vastoin omaisten tahtoa.

Parviaisen mielestä lakimuutoksesta pitää tiedottaa tiedotusvälineissä, että ihmiset saavat tietoa. Elintestamentteja on harvoilla suomalaisilla, ja siksi kampanjointia tulisi jatkaa ja ­tehostaa.

Resurssipula vaivaa

Siirrettävistä elimistä on kova pula, ­eikä sairaaloissa ole aina tarpeeksi ­aikaa havaita mahdollisia luovuttajia. Parviaisen mielestä kyse on resurssien vähyydestä, jonka vuoksi saatetaan menettää näitä luovuttajia.

– Ammattilaiset puhuvat kyllä paljon näistä asioista keskenään. Aika ajoin menetetään potentiaalisia luovuttajia, jos potilasta, jonka ennuste on toivoton, ei oteta teho-osastolle paikkapulan vuoksi.

Parviainen vastaa KYS:ssä elinten irrottamiseen liittyvästä toiminnasta. Varsinaiset elintensiirrot tehdään keskitetysti HYKS:ssä.

– Elinsiirtotoimintaan liittyviä ­oh­jeita päivitetään yhdessä HUS:n kanssa. KYS:ssä myös järjestetään säännöllisesti sisäistä koulutusta, ­että mah­dolliset luovuttajat tunnistettaisiin ja ­koko elinluovutusprosessi ­onnistuisi mahdollisimman hyvin, hän huomauttaa.

Ulla Toikkanen
kuva: Pixmac