Lasketko vastaanotolla potilaan riskitekijöitä, kuten on opetettu? – Jätä tarkistuslistat ja seulat, katso kokonaisuutta! esittää kestävän lääketieteen otsikoihin Norjassa nostanut lääkäri ja tutkija Linn Getz.

Norjalais-islantilainen Linn Getz on viime vuodet tutkinut, miten näyttöön perustuvan lääketieteen mukaiset kliiniset ohjeet vaikuttavat lääkärin arkipäivään. Näyttää siltä, että Getzin selvityksistä syntyy keskustelua.

– Olen huolissani. Olemme kenties matkalla kohti lääketieteellistä rahoituskriisiä. Rakennamme riskilääketieteen ammatti-imperiumia huterien teoreettisten ajatusten varaan. Tutkimme yhä pirstoutuneempia osasia, käytämme kaikki sairaanhoitoon varatut rahat ja silti tarpeet vain kasvavat. Sellainen lääketieteellinen kehitys ei ole kestävää, toteaa Linn Getz.

– Suuren väestönosan määrittäminen riskipotilaiksi on merkki huonosti harkitusta kehityksestä.

Valtaosa kansasta onkin riskiryhmää

Getz tarkasteli vuonna 2006 julkaistussa väitöskirjassaan Sustainable and responsible preventive medicine tutkimusta ja kliinistä tutkimustapaa kolmella eri alueella: ennen syntymää tehtävien kromosomipoikkeamien seulonnoissa, sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja lääkärin ja potilaan kohtaamisessa perusterveydenhuollossa.

Kun Getz sovelsi sydän- ja verisuonitautien ehkäisyn eurooppalaisia ohjeita Norjan väestöön, kävi ilmi, että 76 % kuului riskiryhmään. Tietopohjana olivat 60 000 Pohjois-Trøndelagin läänissä asuvaa 20–79-vuotiasta norjalaista.

– On aivan järjetöntä, että kolme neljästä norjalaisesta tarvitsisi lääketieteellisiä neuvoja ja lääkärin henkilökohtaista seurantaa liian korkeiden arvojen takia. Suosituksissa on silloin jotain pahasti pielessä, sanoo Linn Getz.

Kokemukset nostettava biologian rinnalle

Linn Getzin mielestä taustalla on ennaltaehkäisevän ajattelutavan järjestelmävirhe. Näyttöön perustuvassa lääketieteessä keskitytään aivan liiaksi luonnontieteelliseen, empiiriseen näyttöön, ja tiedon määritelmä on liian kapea.

Getz kaipaa myös muunlaista näyttöä ja siihen liittyviä eettisiä, taloudellisia, psykologisia ja organisatorisia näkökohtia. Hänen mukaansa näyttöön perustuva lääketiede ei myöskään ole kovin tärkeä yksittäisten potilaiden kannalta, koska tilastot perustuvat ryhmiä koskeviin tietoihin.

Lääkärien on pohdittava entistä enemmän sitä, miten biologia ja kokemukset yhdessä vaikuttavat potilaaseen. Se vaatii aikaisempaa edistyksellisempää tieteenteoriaa ja sen soveltamista.

Getzin mukaan tämä on otettu huomioon vain psykoimmunologisessa tutkimuksessa. Siinä tiedostetaan, että ihmisen biologia on kokemusten ”kyllästämä”, että häpeällä on oma fysiologiansa, joka aiheuttaa ruumiille rasitusta, ja että rakkaudella ja hyvillä suhteilla on suojaavia fysiologisia vaikutuksia.

– Tiedämme, että kokemukset voivat tehdä ihmisen sairaaksi. Mikseivät ne voisi tehdä ihmistä myös terveeksi?

Riskikeskeisyys syö kaikki resurssit

Lääketieteen riskikeskeisyydellä on mittavat vaikutukset, varoittaa Linn Getz.

Kun poikkeamia normaalitilanteesta aletaan pitää hoitoa vaativina oireina, syntyy eettisiä ongelmia. Kaikkien hoitaminen on käytännössä mahdotonta, koska sairaanhoidon tarve kasvaa räjähdysmäisesti. Vaarana on, että sairaanhoidosta tulee eriarvoista.

Getz on vakuuttunut siitä, että sairaanhoidon perustana on hyvä ja hyvin suunniteltu perusterveydenhuolto. Hyvä yleislääkäri ei pidä reseptien kirjoittamista ensimmäisenä ratkaisuna elämän kriiseihin.

– Lääkärin pitäisi useammin sanoa: Ota yhteyttä ihmiseen, joka voi tukea sinua nyt, ja mene hänen kanssaan kahville juttelemaan elämästä.

Teksti ja kuva: Agneta Borgström
Käännös: Maarit Tillman

Lue juttu kokonaisuudessaan huomenna ilmestyvästä Lääkärilehdestä 5/2010.