Terveysasemien työntekijöiden mielestä ulkoistaminen on lisännyt heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa työjärjestelyihin. Ulkoistaminen on heistä kuitenkin väliaikainen ratkaisu, kertoo tuore Tampereen yliopiston tutkimus.

Terveysasemien työntekijöiden mielestä ulkoistaminen on lisännyt heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa työjärjestelyihin: työnteon mielekkyys on lisääntynyt, ja työskentelystä on tullut suunnitelmallisempaa kuin aiemmin.

– Hoitajat kuvasivat, että heidän työnkuvansa on selkiytynyt ja heille on tullut lisää valtaa omaan työhönsä. Lääkäreistä taas oli tärkeää, että hoitajat kontrolloivat potilasvirtaa: turhat käynnit jäivät pois, kertoo tutkija Tiina Tiilikka Tampereen yliopistosta.

Tutkimukseen osallistui lääkäreitä, hoitajia ja johtavia viranhaltijoita kolmesta Etelä-Suomen kunnasta.

Vaikka kokemukset ovat olleet pääasiassa myönteisiä, työntekijät eivät silti usko, että ulkoistaminen ratkaisee lääkärivajeen. Ulkoistaminen ymmärretään ensisijaisesti kriisiytyneiden terveysasemien toiminnan paikkaajaksi.

– Ulkoistaminen tuottaa uusia haasteita: sopimusohjaus tuo mukanaan harmaita alueita, jotka eivät tunnu kuuluvan kummallekaan sopijaosapuolelle. Esimerkiksi vastuukysymykset saattavat hämärtyä silloin, kun terveysasema on ulkoistettu: kunta ei huolehdikaan rakennuksen ylläpidosta. Tämä taas vaikuttaa työn laatuun, Tiilikka mainitsee.

Vaihtoehdot askarruttivat

Vaikka ulkoistaminen ajatellaan väliaikaiseksi ratkaisuksi, paluu vanhaan tuntuu kuitenkin epätodennäköiseltä.

Kuntien viranhaltijat perustelivat terveyspalveluiden ulkoistamista pitkään jatkuneella lääkärivajeella. Kunnilla on velvollisuus huolehtia kuntalaisten terveyspalveluista, ja ulkoistaminen ajateltiin pakkoratkaisuksi.

Työntekijät ja viranhaltijat pohtivat myös vaihtoehtoisia tapoja vastata perusterveydenhuollon haasteisiin. He puhuivat mm. osuustoimintamuotoisista terveyskeskuksista ja sairaanhoitajien toimenkuvien laajentamisesta entisestään.

– Avoimeksi kysymykseksi jää perusterveydenhuollon markkinalähtöisyyden vaikutus terveyspalvelujen kokonaisuuteen ja kuntiin, joissa palveluita tuotetaan. Onko mahdollista, että kunnan ja yksityisen välinen kuilu syvenee entisestään, vai oppivatko kunnat yksityisen tuottajan hyviksi todetut toimintatavat? Tiilikka miettii.

Ulla Toikkanen

Kuva Pixmac