Rakasta omaista hoitaa huolimaton ja ylimielinen kollega. Vai onko sittenkin potilaan sukulaislääkäri kaikkeen sekaantuva hankala persoona?

Rakasta omaista hoitaa huolimaton ja ylimielinen kollega. Vai onko sittenkin potilaan sukulaislääkäri kaikkeen sekaantuva hankala persoona?

Ei ole harvinaista, että lääkärit joutuvat hankauksiin silloin, kun potilaana on toisen omainen. Vaakakupeissa keikkuvat toisaalta halu olla kollegiaalinen, kiltti, pidetty ja mukava, toisaalta raastava huoli omaisesta, kuvaa gynekologi Marjukka Hirvioja omien kokemustensa pohjalta. Miten näistä tilanteista voisi selvitä niin, että sekä potilas että kollegiaalisuus voittaisivat?

– Paras keino ratkoa ongelmatilanteita on avoin ja vastapuolta kunnioittava keskustelu, ajattelevat omaisen rooliin joutuneet kollegat.

Seurattuaan appensa viimeisiä hetkiä luustoon edenneen keuhkosyövän ja riittämättömän kipulääkityksen kanssa Marjukka Hirvioja päätti, ettei enää koskaan jätä kohteliaisuuden vuoksi puuttumatta asiaan, jos kärsivän ihmisen etu sitä vaatii.

Tuolloin, 1980-luvulla, Hirvioja työskenteli sairaalassa anestesialääkärinä ja tiesi, että loppuvaiheen kipua voidaan hoitaa pienillä ylläpitoannoksilla morfiinia. Terveyskeskussairaalassa tätä ei kuitenkaan tiedetty ja kun Hirvioja pitkään emmittyään päätti puuttua appensa hoitoon, tämä oli yön aikana kuollut.

Kokemus teki rohkeammaksi puuttumaan asioihin, mutta ei ole tehnyt puuttumisesta sen helpompaa.

Vieraan paikkakunnan sairaalassa tuntemattomien kollegojen keskellä lääkäriomainen myös huomaa äkkiä, että hänellä ei olekaan samaa uskottavuutta kuin omalla työpaikalla. Leikkauspotilaita vuosikymmeniä hoitanut Hirvioja koki tämän seuratessaan iäkkään äitinsä toipumista keuhkoleikkauksesta.

– Lääkäriomaisen on hyvä luottaa kollegaan, mutta olla vähän kuulolla, että meneekö kaikki hyvin. Itsensä kanssa on hyvin vaikea tulla toimeen, jos ei puutu asioihin, vaikka tietää niiden olevan vialla, Hirvioja ajattelee.

Oikeus olla omainen

Psykiatrian professori Jukka Hintikka opettaa lääketieteen opiskelijoille potilas-lääkärisuhteeseen liittyviä asioita Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa. Lääkärin roolia omaisena ei opinnoissa juuri käsitellä, mutta se liippaa läheltä sitä tilannetta, kun lääkäri itse on potilaana. Tätä opinnoissa kyllä käsitellään.

– Lääkärillä on oikeus viedä omaisensa potilaaksi ja saamaan apua ihan samalla tavalla kuin kenellä tahansa hädissään ja huolissaan olevalla ihmisellä. Lääkäriyden ei pitäisi nousta esille erillisenä asiana, Hintikka näkee.

– Tämä on analogia sille, että kun lääkäri menee lääkärille, hänellä pitää olla lupa olla potilaana ja kysyä tyhmiä kysymyksiä.

Jos lääkäri omaista hoitoon tuodessaan korostaa jo ovella lääkäriyttään, vaikeuksien siemenet on kylvetty. Toisaalta puhtaasti omaisen roolissa on mahdoton pysyä, jos näkee että hoitovirhe uhkaa.

– Silloin on pidettävä kiinni siitä, mikä oikeasti on potilaan etu. Jos lääkäri omaisena näkee, että hoito on menossa pieleen, niin totta kai siihen pitää puuttua, nostaa asia pöydälle ja keskustella siitä. Kollegiaalisuus ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että lääkärit yhdessä peittäisivät virheensä.

Lue koko juttu perjantaina 13.8. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Anne Seppänen
kuva: Ulrika Ylioja