Potilas viettää levottoman leikkausta edeltävän yön sairaalassa keskellä vieraita ihmisiä, hälinää ja sairaalabakteereja. Miksi? Ylilääkäri Ulla Keränen Hyvinkään sairaalasta ja apulaisylilääkäri Jukka Kettunen KYS:sta eivät keksineet yhtäkään hyvää syytä - niinpä he päättivät romuttaa koko vanhanaikaisen systeemin.

Lääkäriliiton laatupalkinnolla palkittiin tänä vuonna kaksi erillistä, mutta saman tyyppistä kehityshanketta, jotka säästävät sekä aikaa, vaivaa että rahaa.

- Tuhatta potilasta kohti hoitajat käyttävät vuodessa kaksi kuukautta aikaa pelkkään potilaan kuskaamiseen paikasta toiseen sairaalan sisällä. Mitä ajan, mutta ennen kaikkea ammattitaidon haaskausta! sanoo Hyvinkään sairaalan kirurgian ylilääkäri

Ulla Keränen

.

Jo reilun vuoden ajan Hyvinkään sairaalan kaikki elektiiviset leikkauspotilaat ovat tulleet leikkaukseen suoraan kotoaan. Sitä ennen he ovat saaneet poliklinikkakäynneillä ja vielä puhelimitse ohjeet, miten toimia ennakkoon kotona ja leikkauspäivänä. Tietyt kriteerit täyttävät monisairaat potilaat käyvät myös niin sanotulla preoperatiivisella anestesiaklinikalla.

- Jokainen potilas tulee ensin uusiin LEIKO-vastaanottotiloihin, joissa on tilat vaatteidenvaihdolle ja omille tavaroille. Sitten hän kävelee omin jaloin leikkaussaliin - toki kunnosta riippuen, kertoo Ulla Keränen.

Potilasta ei ennenkään valmisteltu illalla

Hyvinkää on Suomessa toistaiseksi ainoa sairaala, jossa leikkauksen suuruudesta riippumatta kaikki potilaat tulevat sairaalaan vasta aamulla. Uudistukseen valmistautuessaan Ulla Keränen havaitsi, että suomalaisessa terveydenhuollossa tehdään yhä paljon asioita periaatteella "meillä on aina tehty näin". Myös luulo osoittautui yllättävän usein perusteluksi vanhakantaiselle toiminnalle.

Takavuosina potilaat tulivat sairaaloihin epähygieenisistä oloista ja usein väärin tai puutteellisesti lääkittyinä. Nyt he tulevat puhtaasta kodistaan sairaalabakteerien keskelle viettämään lyhyttä ja levotonta yötä sairaalaan.

- Meillä on yleinen luulo, että potilas tapaa leikkausta edeltävänä päivänä osastolla esimerkiksi anestesialääkärin ja mahdollisesti muita häntä hoitavia lääkäreitä, jotka "valmistelevat" potilasta toimenpiteeseen. Käytännössä näin ei useinkaan tapahdu; lääkärit eivät ehdi tai potilas ei ole paikalla lääkärin käydessä, toteaa Ulla Keränen.

- Terveydenhuollossa usein myös eletään hyvin järjestelmäkeskeisesti ja kuvitellaan meillä ammattilaisilla olevan oikeutus puuttua potilaan elämään järjestelmän nimissä. Mikä oikeus meillä on puuttua esimerkiksi ihmisten omaan aikaan tai itsemääräämisoikeuteen ennen potilaan "virallista" sairauden toteamista? Keränen pohtii.

Hän huomauttaa, että yksilönvapautta korostavassa ja jokaista dollaria laskevassa amerikkalaisessa terveydenhuollossa ei enää pitkään aikaan ole makuutettu potilaita sairaaloissa ennen leikkausta.

Nyt potilaat valmennetaan leikkaukseen ja siitä toipumiseen

Kuopion yliopistollisen keskussairaalan nivelkirurgian yksikössä purettiin jopa neljän vuoden pituiset leikkausjonot ennätysajassa hoitotakuun mukaisiksi. Leikkauksia tehdään nykyisin noin tuhat vuodessa.

- Kahden vuoden kokemuksemme on osoittanut, että suoraan kotoa leikkaukseen tuleva potilas toipuu nopeammin, kertoo apulaisylilääkäri

Jukka Kettunen

KYS:sta.

KYS:n nivelkirurgian yksikkö on paneutunut erityisesti potilaan preoperatiiviseen tutkimiseen ja ohjaukseen. Pari viikkoa ennen leikkausta ortopedi, endoproteesihoitaja, fysioterapeutti ja anestesialääkäri tapaavat potilaan, keskustelevat hänen kanssaan leikkauksesta ja antavat kuntoutusohjeet.

- Jokainen potilas saa kotiin mukaansa kirjalliset, värikuvin varustetut ohjeet leikkaukseen valmistumisesta ja siitä kuntoutumisesta, ja hän voi perehtyä niihin rauhassa kotonaan. Potilas saa myös sairaalaan puhelinnumeron, jossa vastataan epäselviin tai mieltä muutoin painaviin kysymyksiin, kertoo Jukka Kettunen.

Tulokset puhuvat muutoksen puolesta

Vuosina 2005 ja 2006 keskimääräinen hoitoaika nivelkirurgian yksikön vuodeosastolla on ollut 3,8 vuorokautta. Se on Suomen lyhyimpiä. Myös kotiuttamisprosentti on parantunut: tekonivelpotilaista 95 prosenttia pääsee suoraan kotiinsa, ja vain viitisen prosenttia joutuu vielä terveyskeskuksen vuodeosastolle. Lisäksi KYS:n yksikkö on maan vähiten verivalmisteita käyttävä tekonivelleikkausyksikkö.

- Kyllä nämä luvut jo osoittavat sen, että hyvin valmennettu ja oikein leikattu potilas toipuu nopeammin kotikuntoiseksi, Jukka Kettunen sanoo.

Hän uskoo sen johtuvan paitsi potilaan omakohtaisesta valmentautumisesta, myös siitä, että hoitajien työpanos on käytössä toipumisvaiheessa vuodeosastoilla, ei potilaiden kärräyksessä.

Kettunen sanoo, että konkreettisesti potilaissa tapahtuneen muutoksen näkee ortopedikin jo pian leikkauksen jälkeen - potilaan iästä tai leikkauksen suuruudesta riippumatta.

- Lääkärinkierrolla on vastassa virkeäsilmäinen potilas, joka tietää, miten tärkeää on päästä pian liikkeelle. Hänellä on päässään kuntoutumissohjeet ja kotiinlähtö; hän on ikäänkuin ohjelmoinut itsensä toipumaan, kuvailee Jukka Kettunen.

Johtajan hyväksyttävä muutosvastarinta - uudistukset eivät synny kivutta

Hyvinkään sairaalan kirurgian ylilääkäri

Ulla Keränen

sanoo, että samanlaisiin uudistuksiin päätyvät ennen pitkää kaikki suomalaissairaalat. Rahat ja henkilökuntaresurssit eivät riitä nykymenoon. Pakko siis ajaa muutokseen, mutta saavutetaanko pakolla paras muutos?

- Johtajalta edellytetään muutoksissa sietokykyä ottaa vastaan ihmisten kritiikki, pelot ja epäluulot - ja niistä huolimatta viedä muutos lävitse. Muutoksen jälkeen kukaan ei haluakaan enää palata.

Hän sanoo, että sairaalat ovat poikkeuksellisen hierarkisia työyhteisöjä, joissa toisaalta voi avoimella ja moniammatillisella yhteistyöllä saada todellisia muutoksia aikaan.

KYS:n nivelkirurgian yksikön apulaisylilääkäri

Jukka Kettunen

tietää mistä Keränen puhuu.

- Minulla on ollut työparina asiantunteva sairaanhoitaja, joka on vienyt muutosta läpi hoitohenkilökunnan parissa. Käytäntöjä juurrutetaan myös joka päivä arkityössä ja avoimesti keskustellen. Omaa toimintaa arvioidaan jatkuvasti ortopedien kesken kolmesti viikossa aamumeetingissa, hoitajien kesken vähintään kerran viikossa. Kahdesti vuodessa koko yksikkö lähtee sairaalan ulkopuolelle kehittämispäivälle.

Alkuvaiheessa epäilyksiä ja epäluuloja oli kuitenkin paljon.

- On normaalia tuntea uudistuksissa muutosvastarintaa, sanoo Kettunen.

- Avoin keskustelu ja vaikutusmahdollisuudet oman työn muuttamiseen ovat avainasioita uudistusten onnistumisessa. Muutosvastarinta lientyy kyllä, kun muutos osoittaa ensi merkkejä onnistumisesta; näin ainakin meillä on käynyt. Joka päivä näemme, miten hyvinvoivia ja aktiivisempia leikkauspotilaamme ovat takavuosiin verrattuna. Se antaa kaikille uskoa oman työn mielekkyyteen, Jukka Kettunen sanoo.

Ulla Järvi