Koulutuksessa olevat lääkärit edelleen EU:n työaikadirektiivin ulkopuolella
Marraskuussa 1993 annettiin EU:ssa työaikadirektiivi, jonka mukaan pääsääntöisesti kaikkien työntekijöiden viikottaisen maksimityöajan tulee olla 48 tuntia. Direktiiviin tuli eri jäsenmaiden painostuksesta muutamia kirjavia poikkeuksia kuten kuljetussektori, avomerikalastus ja muu työ merellä sekä erikoistumassa olevat lääkärit.
Koulutuksessa olevat lääkärit tulivat Euroopan parlamentin vastustuksesta huolimatta poikkeusluetteloon Englannin ja Irlannin vaatimuksesta. Näissä maissa apulaislääkärit tunnetusti tekevät kohtuuttoman pitkiä työviikkoja, keskimäärin yli 80 tuntia. Työaikojen lyhentäminen olisi aiheuttanut niiden kansalliselle terveydenhuollolle suuria kustannuksia. Päivystysajan työtä varten olisi jouduttu palkkaamaan muuta työvoimaa, kun nämä työt nyt voidaan teettää ilman erillistä korvausta apulaislääkäreillä.
Euroopan nuorten lääkärien järjestö (PWG) on tehnyt paljon työtä, jotta koulutuksessa olevat lääkärit saataisiin työaikadirektiivin piiriin. Kyseisen lääkäriryhmän työajoista ja -olosuhteista on tehty laajoja selvityksiä, PWG on myös järjestänyt asiasta laajamittaisia kokouksia ja ollut yhteydessä EU:n komissioon sekä parlamenttiin.
Tilanteen muuttamiseen on nähty kaksi vaihtoehtoista reittiä. Koulutuksessa olevia lääkäreitä varten tulisi joko laatia oma direktiivi, tai saada ns. sosiaalisen dialogin kautta aikaan eurooppalaisen tason sopimus työntekijä- ja työnantajapuolta edustavien järjestöjen välille.
EU:ssa muodissa oleva sosiaalinen dialogi ei tässä asiassa vain ota käynnistyäkseen, koska keskusteluun ei ole löytynyt työnantajapuolta Euroopan tasolla edustavaa järjestöä. Apulaislääkäreitä koskevan direktiivin luominen ei myöskään näytä mahdolliselta, koska Englannin ja Irlannin edustajat ovat viestittäneet vastustavansa sitäkin jatkossa.
Pattitilanne siis jatkuu. Kahden jäsenmaan taloudellisten syiden vuoksi erikoistumassa olevat lääkärit näyttävät tulevaisuudessakin pysyvän työaikadirektiivin ulkopuolella vastoin työsuojelullisia ja koulutuksellisia periaatteita. Direktiivit ovat kuitenkin vain minimisäädöstöjä, kansallisella tasolla voidaan antaa niitä tiukempia määräyksiä. HH
