Täydennyskoulutuksen pitäisi lähteä tarpeesta ja maksajana pitäisi olla sen, joka koulutuksesta hyötyy.

Täydennyskoulutuksen pitäisi lähteä tarpeesta ja maksajana pitäisi olla sen, joka koulutuksesta hyötyy. Näin täydennyskoulutuksen periaatteita linjaa Lääkäreiden ammatillisen kehittämisen tuki ry:n toiminnanjohtaja Kristiina Patja.

Ihannetapauksessa koulutuksen kustantaa työnantaja.

– Työnantaja hyötyy koulutuksesta. Siksi luulisi, että työnantajalla olisi vahva intressi huolehtia koulutuksesta. Jos työnantaja maksaa koulutuksen kokonaan itse, sen sisältö mietitään tarkoin tarpeita vastaavaksi ja mahdollisimman tehokkaaksi.

– Jos käytetään muiden maksamia koulutuksia, jotka tulevat työnantajalle halvemmiksi, sisältöön ei ehkä suhtauduta yhtä kriittisesti, Patja pohtii.

Liian usein täydennyskoulutuksena pidetään vain työpaikan ulkopuolella järjestettyjä tilaisuuksia.

– Koulutustilaisuudessa istuminen ei takaa oppimista. Kehityshankkeisiin osallistuminen, työssä oppiminen ja ammattikirjallisuuden lukeminen ovat myös kouluttautumista.

Läpinäkyvyyttä tarvitaan

Työpaikan ulkopuolista koulutusta järjestävät monet tahot, joilla kaikilla on omat syynsä ja intressinsä tietojen tarjoamiselle.

– Läpinäkyvyyttä tarvitaan, jotta kuulija osaisi olla kriittinen saamaansa informaatiota kohtaan. Siksi on tär­keää, että maksajien nimet ovat tiedossa ja esillä, oli taustalla sitten potilasjärjestö, lääketehdas tai ministeriö, Patja korostaa.

Lain mukaan lääkärillä on velvollisuus kouluttautua ja työnantajalla on velvollisuus kustantaa koulutus. Laki toteutuu vaihtelevasti. Eri kunnissa ja sairaanhoitopiireissä on hyvin erilainen linja siitä, miten koulutusta järjestetään ja kenen järjestämiin koulutuksiin lääkärit voivat osallistua. Esimerkiksi Helsingin kaupunki ei salli lääketehtaiden maksamaa koulutusta lainkaan. Patja pitää kaupungin päätöstä ryhdikkäänä.

– Toisaalta ei kaupallisuutta sinällään pidä vääränä pitää. Lääketeollisuuden omat eettiset ohjeet ovat ­hyvät. Kaikki lääketehtaat vain eivät ole niihin sitoutuneet.

Lääkärit tarvitsevat tietoa lääkkeistä ja siksi lääketehtaiden koulutuksille on ollut tilausta. Täyskiellon sijaan Patja peräänkuuluttaa läpinäkyvyyttä ja laadukkaan koulutuksen riippumatonta arviointia.

– Ruotsissa Ipuls arvioi koulutuksen laatua järjestäjästä riippumatta. Samanlainen järjestelmä olisi tarpeen Suomessakin.

Odotuksia kohdistuu myös vasta­perustettuun Fimeaan, joka voisi ottaa aktiivisen roolin riippumattoman lääketiedon jakajana.

Patja huomauttaa, että Suomessa on vielä harvinaista, että luennoitsija ­ilmoittaisi sidonnaisuutensa koulutustilaisuuden yhteydessä.

– Monissa muissa maissa se on jo ­itsestäänselvyys.

Hertta Vierula
Kuva: Pixmac

Aiheesta lisää huomenna ilmestyvässä Lääkärilehdessä (46/2009) sivuilla 3928–31.