Kunnallisvaalit ovat terveysvaalit Savonlinnassa vaadittiin lääkintöhallitusta takaisin
- Itä-Suomesta häviää joka vuosi yhden pienen kunnan kokoinen väkimäärä. Totta kai se tuntuu kuntien kukkaroissa, kun veronmaksajat katoavat ja vanhukset jäävät! totesivat lääkärit Savonlinnassa. Lääkäriliiton paikallisosaston järjestämä tiedotustilaisuus terveyspalvelujen tulevaisuudesta kunnallisvaalien alla sai lääkärit puheliaiksi - ja kärjekkäiksi.
- Kunnallisvaalit ovat terveysvaalit. Vaikka syyllisiä hakisi muualta, todellisuudessa kunta vastaa terveyspalvelujen tasosta, huomautti apulaisneuvottelupäällikkö Mikko Kangas Lääkäriliitosta.
- Elämäni turhimmat neljä vuotta! kommentoi anestesiaylilääkäri Pekka Mannonen aikaansa kotikuntansa valtuustossa. Hän koki, ettei kunnallisessa päätöksenteossa oteta huomioon tosiasioita. Hänen mielestään esimerkiksi säästöt terveydenhuollossa merkitsevät tosiasiallisesti hoitamatta jättämistä. Sitä vain ei Mannosen mukaan uskalleta kunnallispolitiikassa myöntää. Hän toivoisi vanhanaikaisen Lääkintöhallituksen paluuta, jotta esimerkiksi Itä-Suomen asukkaiden eriarvoisuus terveyspalvelujen saatavuudessa saataisiin keskusohjauksella korjattua.
- Erikoissairaanhoito on kunnille pelkkä menoerä. Pikkukuntaan saatetaan jopa perustaa joitakin erillisiä toimintoja tuottavia yksiköitä, jotka kilpailevat oman sairaanhoitopiirin palvelutuotannon kanssa. Järjetöntä! huokasi Mannonen.
Ymmärtäväisemmin kunnallispoliitikkoihin suhtautui puolestaan tilaisuudessa alustanut ylilääkäri, psykiatri Marja-Riitta Nilsson-Kälviäinen, joka istuu parhaillaan kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa.
- Kyllä kuntalaisella pitäisi olla myös oikeus olla ylpeä itsestään, niin lääkäreillä kuin kunnallispoliitikoilla. Kaikkia ongelmia ei pidä projisoida ulkoapäin tuleviksi. Meillä kaikilla on syytä katsoa peiliin ja miettiä, mitä minä olen tehnyt ongelman ratkaisemiseksi, Nilsson-Kälviäinen painotti.
Hän kuitenkin muistutti, ettei kuntasektorilla ole viime vuosina ollut helppoa millään tasolla.
- Koko ajan kuntiin tuodaan ns. kehitysprojekteja, joiden hyötyä ei jälkeenpäin kukaan mittaan. Jatkuvassa muutosprosessissa eläminen on kuluttavaa. Tuntuu, että joitakin muutoksia halutaan pelkän muutoksen vuoksi, ei asioiden paremmin sujumiseksi, kritisoi Nilsson-Kälviäinen.
