FL Pirjo Valtonen ei löytänyt väitöstutkimuksessaan seerumin ADMA-pitoisuuden ja tulehdusmerkkiaineiden välille tilastollista yhteyttä raskauden aikana.

Asymmetrinen dimetyyliarginiini eli ADMA on elimistön tuottama aminohappojohdannainen, jota on soluissa ja verenkierrossa pieniä määriä. Kohonneet ADMA-pitoisuudet voivat estää typpioksidia muodostavan entsyymin toimintaa. Säätelemällä näin typpioksidin vapautumista ja verisuonen seinämän toimintaa ne voivat vaikuttaa esimerkiksi valtimokovettumataudin kehittymiseen. Aiemmin ADMA:n osuutta on tutkittu raskauteen liittyvissä häiriöissä, ja kohonneita pitoisuuksia on havaittu muun muassa raskausmyrkytyksessä.

FL Pirjo Valtosen väitöskirjatyössä laboratorioon pystytettiin ja optimoitiin HPLC-tekniikkaan perustuva ADMA-määritysmenetelmä ja selvitettiin, onko hormonaalisilla muutoksilla, kuten kuukautiskierron eri vaiheilla tai ehkäisypillerien käytöllä, vaikutusta ADMA-pitoisuuksiin ei-raskaana olevilla nuorilla naisilla.

Lisäksi tutkittiin raskaudenaikaisten ADMA-pitoisuuksien yhteyttä normaaliin raskauteen liittyviin muutoksiin, kuten olkavaltimon endoteelin toimintaan sekä rasva- ja tulehdusmerkkiaineiden pitoisuuksiin äidin veressä. Tarkasteltuja merkkiaineita olivat herkkä CRP, TNF-alfa ja IL-6.

Tutkimukset osoittivat, että ADMA:n seerumipitoisuudet olivat riippuvaisia kuukautiskierron vaiheesta ja että estrogeenia sisältävien ehkäisypillerien käyttö alensi ADMA:n seerumipitoisuutta.

Normaalien raskauksien aikana seerumin ADMA-pitoisuudet olivat alemmat kuin ei-raskaana olevilla naisilla. Raskaudenaikaisen veren ADMA-pitoisuuden ei kuitenkaan havaittu korreloivan olkavaltimon endoteelin toimintaan. Näin ollen normaaliin raskauteen liittyvästä tehostuneesta verisuonen seinämän toiminnasta vastasivat todennäköisesti muut tekijät kuin ADMA.

Sen sijaan raskauden aikana koholla olevan seerumin homoarginiinipitoisuuden havaittiin olevan yhteydessä olkavaltimon endoteelin toimintaan, mutta tämän löydöksen merkitystä ei vielä tiedetä.

Seerumin ADMA-pitoisuuden ja tulehdusmerkkiaineiden välillä ei löydetty tilastollista yhteyttä raskauden aikana. On siis mahdollista, että raskaudenaikainen veritilavuuden kasvu ja lisääntynyt munuaispuhdistuma vaikuttavat ADMA:n pienentyneeseen seerumipitoisuuteen enemmän kuin tulehdusmerkkiaineiden pitoisuuden muutokset normaalin raskauden aikana.

Raskaudenaikaiset seerumin pienentyneet ADMA-pitoisuudet eivät yksin selitä raskauteen liittyviä muutoksia olkavaltimon endoteelin toiminnassa tai veren rasvojen tai tulehdusmerkkiaineiden pitoisuuksissa. Jatkotutkimuksissa ADMA-pitoisuuksia määritettäessä on otettava huomioon kuukautiskierron vaihe ja mahdollinen ehkäisypillerien käyttö tai raskaus.

Väitöskirjatyö on osa Kuopion yliopistollisen sairaalan naistentautien ja synnytysklinikan sekä kliinisen fysiologian ja kliinisen kemian yksikköjen yhteistä RASKOMP-tutkimusta, jossa selvitetään miten erilaiset raskaudenaikaiset häiriöt vaikuttavat sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan ja millaisia muutoksia ne aiheuttavat verisuonen seinämän toiminnassa. Tutkimuksessa käytettiin myös tuloksia vuonna 1980 alkaneesta Suomalainen Lasten ja Nuorten Aikuisten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -monikeskustutkimuksesta.

FL Pirjo Valtosen väitöskirja Asymmetric dimethylarginine - Assay methodology and serum levels in non-pregnant and pregnant women tarkastetaan 11.12.2009 Kuopion yliopistossa.

Kuva Pixmac.