Kansalaisella on oikeus tietää, mikä on hänen asioistaan päättävien poliitikkojen kyky hoitaa tehtäviään. Toisaalta poliitikolla on potilaana samat oikeudet yksityisyyteen kuin muillakin kansa­laisilla.

Britannian pääministeri Gordon Brown sai hiljan kylmää kyytiä BBC:n suorassa televisiolähetyksessä. Valtiomiehelle heitetty kysymys masennuslääkkeiden käytöstä ylitti rajan, jota tiedonvälityksessä pidetään sopivana. Ainakin Brown itse koki tilanteen kiusallisena ja kielsi jyrkästi käyttävänsä lääkkeitä.

Media tuo päivittäin julki kertomuksia poliitikkojen terveydentilasta. Osa poliitikoista ja muista julkisuuden henkilöistä tuo itse sairautensa valo­keilaan. Mikä sitten tekee terveyden­tilan julki tuomisesta epäsopivaa? Ja mikä on lääkärin rooli näytelmässä?

Lääkäri pitää tietonsa salassa

Lääkärien eettisessä foorumissa asiamiehenä toimiva erikoistutkija, LL Samuli Saarni Terveyden ja hyvin­voinnin laitoksesta korostaa, että lääkärillä ei ole tilanteessa epäselvyyttä.

– Mitään eettistä kädenvääntöä ei tarvitse käydä. Poliitikolla on potilaana samat oikeudet yksityisyyteen kuin muillakin kansa­laisilla. Eli lääkäri pitää tietonsa salassa, vaikka poliitikko itse kertoisikin sairaudestaan julkisuuteen.

Median tiedonjano poliitikon terveydentilasta ylittää usein sen, mitä on tarjolla. Joudutaan turvautumaan spekulointiin, mikä johtaa Saarnin mukaan harhapoluille.

– Sairaustietojen merkityksen ­spekulointi on kyseenalaista puuhaa, kun tietojen todenperäisyydestä ei kuitenkaan ole takeita. Eivät poliitikot pääsääntöisesti ole kyvyttömiä hoitamaan tehtäviään sairauden vuoksi, vaan aivan muista syistä.

Tiedottamisvastuu poliitikolla itsellään

Julkisen sanan neuvoston puheen­johtaja Pekka Hyvärinen on samaa mieltä: useimmiten poliitikon kyvyttömyys johtuu muista kuin terveydellisistä syistä. Sananvapauden näkökulmasta terveydentila ei kuitenkaan poikkeuksetta kuulu yksityisen piiriin. Linjauksen tekee päätöksillään ­Euroopan ihmisoikeustuomioistuin.

– Vaikuttajan ja poliitikon terveydentila ei ole hänen yksityisasiansa. Kansalaisella on oikeus tietää, mikä on hänen asioistaan päättävien poliitikkojen kyky hoitaa tehtäviään. Toki median tulee käyttää harkintaa, millainen terveys­ongelma lopulta vaikuttaa poliitikon toimintaan, Hyvärinen sanoo.

Tiedottamisvastuu sairaudesta on Hyvärisen mukaan poliitikolla itsellään ja hänen lähipiirillään, ei missään nimessä lääkärillä. Sairaudesta ­kertominen pitää Hyvärisen mielestä hyväksyä kansalaisrutiiniksi. On myös nähtävä ero julkisuushakui­suudesta juontavan ja oikeasti ­merkittävän tiedon välillä.

– Terveydentila on tärkeä tieto ­nimen­omaan johtavassa asemassa olevien poliitikkojen kohdalla. Rivi­kansanedustajan terveydentila ei ole yhtä merkittävä uutinen. Suomen johtavista ­poliitikoista Alexander Stubb on ­ansiok­kaasti itse tuonut julki hyvän terveydentilansa. Tieto on lohdullinen, kun ottaa huomioon ulkoministerin fyysisesti vaativan työn, Hyvärinen toteaa.

Mia Flygar