Suomessa oli vuonna 2010 noin 51 300 iältään 15-29-vuotiasta nuorta, jotka eivät olleet töissä eivätkä opiskelleet, eikä heillä ollut peruskoulun jälkeistä koulutusta. Heistä 32 500 oli kaikkien tilastojen ulkopuolella, sillä he eivät olleet rekisteröityneet työttömiksi työnhakijoiksi. Syrjäytyneiden määrä on pysynyt viime vuosina suunnilleen samana.

Mitä kauemmin opiskelujen aloittaminen viivästyy, sitä epätodennäköisemmäksi kouluttautuminen muuttuu. Viiden vuoden kuluessa 60 % syrjäytyneistä nuorista siirtyy töihin tai opiskelemaan, 40 % pysyy syrjäytyneinä.

Syrjäytyminen ei terminä ole yksiselitteinen. Kaikki määritelmän mukaan syrjäytyneet eivät itse koe olevansa vaikeuksissa. Toisaalta syrjäytymisen kaltaisesta heikosta asemasta kärsii myös moni keskiasteen koulutuksen saanut työtön tai vaikkapa kotona lapsia hoitava, pelkän peruskoulututkinnon suorittanut nainen, joita ei kuitenkaan lasketa tilastoissa syrjäytyneiksi.

Andre Souranderin tutkimuksissa on selvitetty lapsuus- ja nuoruusiän mielenterveyden ongelmien yhteyttä esimerkiksi nuorten aikuisten rikollisuuteen, psyykenlääkkeiden käyttöön, seksuaaliterveyden ongelmiin ja yhteiskunnan palveluiden käytön vähäisyyteen.

- Nämä indikaattorit ovat vahvasti yhteydessä syrjäytymiseen. Kaikki näihin ryhmiin kuuluvat eivät silti välttämättä ole syrjäytyneitä. Ja toisaalta kaikki syrjäytyneet eivät näy näissä ryhmissä, Sourander selvittää.