Erikoislääkärikoulutuksen laatua ryhdytään arvioimaan yhtenäisten kriteerien mukaan.

Lääkäriliitto antaa suosituksen erikoislääkärikoulutuksen arviointimalliksi tämän kevään aikana. Suosituksessa kuvaillaan ne elementit, joista arviointiprosessi koostuu. Koko maan kattavan alojen sisäisen arvioinnin tavoitteena on kehittää koulutuksen laatua. Evaluointi on tarkoitus toistaa säännöllisesti.

Tähän asti koulutusta on arvioitu vain muutamalla erikoisalalla, muun muassa neurologiassa, gynekologiassa ja yleislääketieteessä. Innostus on lähtenyt erikoisalayhdistyksistä, joista kiinnostuksen toivotaan jatkossakin nousevan.

Suosituksen mukaan arvioinneista syntyvien raporttien on oltava mahdollisimman julkisia.

- Niihin tulee kirjata koulutuksessa esiin nousseita hyviä toimintatapoja ja kehittämiskohteita, mutta ei henkilöön menevää arvostelua, Lääkäriliiton yhteiskuntasuhdejohtaja

Hannu Halila

muistuttaa.

Pisteytysjärjestelmälle ei tarvetta

Varsinaisia pisteytysjärjestelmiä tai ranking-listoja Halila ei ainakaan tässä vaiheessa pidä tarpeellisina eikä luotettavina, sillä kokonaispistemäärä ei kertoisi asian koko tolaa. Esimerkiksi Ruotsissa käytössä olevassa järjestelmässä pisteitä saa eri asioista, kuten esimerkiksi tutkimuspainotteisuudesta tai hyvistä käytännöistä.

- Lisäksi saman auditointiryhmän tulisi arvioida kaikki saman erikoisalan yksiköt, jotta arviot olisivat yhteismitallisia. Pienillä erikoisaloilla se olisi mahdollista, mutta isoilla aloilla erittäin vaikea toteuttaa.

Pisteytysjärjestelmää eivät suosi myöskään omien erikoisalojensa evaluointeja koordinoineet neurologian erikoislääkäri

Atte Meretoja

ja terveydenhuoltoon erikoistuva lääkäri

Teppo Heikkilä

.

- Koen tällaiset rankkaukset hieman keinotekoisiksi ja asioiden yksinkertaistamiseksi. Yksittäisen erikoistuvan lääkärin koulutuksen kannalta ei ole tärkeää koulutuspaikan ranking-sijoitus, vaan se, että hän saa asiallista ja juuri hänelle sopivaa koulutusta, Heikkilä painottaa.

Hänen mukaansa on tärkeää saada käyttöön yhtenäinen arviointimalli, mutta ei tarjota liian isoa palaa kerralla syötäväksi.

Arviointi vauhdittaa parannuksia

Yleislääketieteen yksiköiden arvioinneissa on kerrallaan mukana kolme asiantuntijaa. Ryhmään on nimetty koulutuksesta vastaava, yleensä professori, sekä terveyskeskuksessa toimiva kouluttajalääkäri ja alalle erikoistuva. Ennen arviointikäyntiä koulutuksen osapuolille lähetetään kysely.

Meretoja on kollegoineen tehnyt jo toisen evaluointikierroksen. Myös hän pitää epärealistisena ajatusta kaikilla erikoisaloilla ja kaikissa yksiköissä toimivasta sekä ajan tasalla ylläpidettävästä pisteytysjärjestelmästä.

- Kattava valtakunnallinen arviointi voidaan tehdä korkeintaan joka viides vuosi, mutta niin vanhoilla pisteytyksillä ei ole juurikaan arvoa. Arvioinnit johtavat nopeasti parannuksiin, Meretoja sanoo.

Hän muistuttaa, että koulutuksen kehittäminen lähtee alan ja yksiköiden omasta halusta, ei ulkopuolisista auditoinneista.

- Arviointi onnistuu, jos tekijät ovat kiinnostuneita ja sitoutuneita. Tuloksia syntyy kuitenkin vain, jos koulutuksesta vastaavat ovat mukana ja reagoivat kehittämistarpeisiin, Meretoja kiteyttää.

Kustannukset EVO-rahasta?

Halilan mukaan arvioinneista syntyviin kustannuksiin olisi perusteltua käyttää koulutukseen tarkoitettua EVO-rahaa. EVO-rahan saamiseksi ulkopuolisen tahon olisi arvioitava koulutusta antava yksikkö määrävälein.

Neurologian, keuhkosairauksien sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoisalojen koulutusta arvioitiin 1990-luvun puolivälissä Lääkäriliiton pilottiprojekteissa.