Sosiaalisen median tai tiedotusvälineiden ryöpytykseen kannattaa reagoida varovasti, 
vaikka julkinen arvostelu loukkaa. Julkisuuden varjopuolen nähnyt kirurgi Sami Vähäsantanen antaa arvoa työyhteisön tuelle.

Apua ei saatu – lapsi oli kuolla äitinsä syliin 
ensiapupoliklinikalla. Lääkärin taitamattomuus 
teki Juhanista invalidin. Mies odotti polvi murtuneena diagnoosia neljän kuukauden ajan.

Nämä mediasta kootut otsikot kertovat ikävistä tilanteista ­potilaiden ja omaisten näkökulmasta. Arvattavaksi jää, ovatko diagnoosista ja lääkärin käytöksestä kertovat yksityiskohdat paikkansapitäviä, sillä lääkäri ei voi vaitiolovelvollisuutensa takia kommentoida potilaan hoidosta kertovaa kriittistä kirjoittelua.

Sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla myllytys kiihtyy. Pikkupaikkakunnan ainoa urologi on vaivatonta tunnistaa, vaikka nimeä ei kerrottaisikaan.

Lääkäriliitosta kerrotaan, että tapaukset ovat yleistyneet viime vuosina. Lääkärien arvostelu on samalla siirtynyt yhä enemmän lehtien mielipideosastoilta verkkoon.

– Kaiken kaikkiaan kirjoitteluun reagointi on hankalaa. Asiaan puuttuminen pitää keskustelua esillä kauemmin, kun se muuten unohtuisi nopeasti. ­Valitettavasti lääkäri joutuu julki­sessa arvostelussa näyteikkunaan ja ­lähes julkkiksen asemaan, Lääkäriliiton vanhempi lakimies Marja Pylkkänen sanoo.

– Kun potilastietoa ei saa paljastaa, ei useimmiten jää välttämättä mitään järkevää vastattavaakaan esitettyihin väitteisiin.

Nettihuutelu 
tuli jäädäkseen

Mielensä pahoittaneella potilaalla ei sen sijaan ole vaitiolovelvollisuutta, vaan hän voi arvioida keskustelupalstoilla lääkärin ammattitaitoa.

– Anonyymius houkuttaa aggressiiviseen kielenkäyttöön. Nimettömät palstat on syytä laittaa omaan lokeroonsa pienen porukan huuteluksi, viestinnän tutkija Janne Matikainen Helsingin yliopistosta sanoo.

Verkon terveystieto ja vertaisryhmäfoorumit ovat muuttaneet lääkärin ja potilaan suhdetta. Lääkäri ei ole enää niin suuri auktoriteetti kuin ennen.

Myös nykyinen mediakulttuuri suosii Matikaisen mukaan julkista avautumista. Julkkikset kertovat elämästään ja ­vaivoistaan lehtien palstoilla, muut helpoimmin verkossa.

– Internet on siinä mielessä vielä niin uusi asia, ettei vakiintunutta etikettiä ole. Ihmisiä mietityttää, missä menee avautumisen raja.

Lääkärinlausuntoja repostellaan

Lääkärin ratkaisuihin tyytymättömät ­potilaat saattavat uhkailla vastaanotolla vievänsä asian julkisuuteen. Tuore ­ilmiö on myös se, että pettyneet potilaat julkaisevat verkossa esimerkiksi lääkärinlausuntoja.

– Lääkärin potilaalle kirjoittama lausunto on potilaan omaisuutta. Potilas voi tehdä lausunnolle mitä vain, myös julkaista sen leikkaa ja liimaa -muodossa väliin kommentoiden, lakimies Pylkkänen sanoo.

Nettirepostelusta kärsivät ehkä useimmin etuusasioissa asiantuntijoina toimivat vakuutuslääkärit, mutta ­nykyään tilanne voi tulla vastaan kenen tahansa kliinikon työssä. Purkaukset kirjoitetaan tunteet pinnassa. Verkkovuodatukset eivät useinkaan etene ­virallisiksi muistutuksiksi tai kanteluiksi.

– Vaikka työ on hoidettu asianmukaisesti, voi potilaan reaktio silti olla kielteinen. Kannattaa muistaa, että ainakin kollegat pystyvät ymmärtämään rivien välistä, mistä on todella kyse, Pylkkänen neuvoo.

Rikos vain harvoin

Nettihuutelu tai lehtien palstoilla kommentointi satuttaa lääkäriä ja hänen ­läheisiään, mutta rikoksen tunnusmerkistön se täyttää vain harvoin.

– Kunnianloukkausrikoksissa näyttökysymykset ovat yleensä hankalia. Suomessa henkisestä kärsimyksestä tuomitut vahingonkorvaukset ovat pieniä, Pylkkänen sanoo.

– Useimmat lääkärit toimivat julkisissa viroissa, ja lain mukaan silloin on kestettävä muita enemmän arvostelua. Yksittäisen lääkärin kannalta tilanne on vaativa.

Muutama lääkäri harkitsee vuosittain vievänsä tiedotusvälineiden loukkaavan kirjoittelun Julkisen sanan neuvostoon (JSN). JSN voi antaa huomautuksen, jos tiedotusvälineen katsotaan rikkoneen hyvää journalistista tapaa. Tuorein kliinikkolääkäriä koskeva langettava päätös on keväältä 2010, jolloin Turun Sanomissa kutsuttiin kirurgia teurastajaksi.

Lääkärikunta mediakohuissa

Tänä syksynä otsikoihin ovat nousseet ­yksityislääkärien verotustiedot ja nuorten lääkärien haluttomuus terveyskeskustyöhön. Tutkija Matikainen arvioi, että kaikenlaiset mediakohut yleistyvät tulevaisuudessa.

– Keskustelun leimahtamiseen tarvitaan, että kyse on ajankohtaisesta asiasta, joka koskettaa riittävän laajasti ihmisiä. Mediayhteiskunta tarvitsee kohuja ja elää niistä. Valelääkärien paljastuminen ravisutti ihmisten luottamusta ­kovasti.

Matikainen ehdottaa ratkaisuksi avoimuuden lisäämistä.

– Lehtien sivuilla keskustelu tuppaa jäämään yksipuoliseksi, sillä esiin pääsee vain potilaan näkemys epäonnistuneesta hoidosta. Ihmisillä on usein ajatus, että lääketiede pystyy hoitamaan kaiken, ja jos niin ei käy, sitä pidetään virheenä. Ehkä lääkärikunnan kannattaisi avautua enemmän ja tehdä tätä problematiikkaa ymmärrettäväksi.

Lääkärit eivät kuitenkaan ole ainoita, joiden työtapoja arvioidaan julkisesti.

– Verkossa käydään vastaavaa keskustelua myös opettajien ja pappien työstä, Lääkäriliiton viestintäpäällikkö Anne-Maj Aunula muistuttaa.

Kokemus auttoi kestämään kohuotsikoita

Jokilaakson Terveyden johtava lääkäri Sami Vähäsantanen on kokenut ­julkisuuden nosteen ja varjopuolet.

Tammikuussa 2011 uutisissa kerrottiin Jämsässä sijaitsevan Jokilaakson sairaalan pehmytkirurgian leikkausten keskeyttämisestä selvityksiä varten. Vähäsantanen joutui selvitystilanteessa lehtien palstoille nimellään ja kuvallaan.

Hän arvioi, että aiempi julkisuus Sairaala-televisiosarjassa auttoi media­myllytykseen suhtautumisessa.

– Tärkeintä oli, että työyhteisö antoi täyden tuen. Ryöpytyksen keskipisteeksi joutuminen ei tietenkään ollut mukavaa. Kohtelu ei tuntunut reilulta eikä ­asialliselta.

Puoli vuotta kohun jälkeen Valvira ei havainnut puutteita Vähäsantasen ­kirurgisissa taidoissa. Aluehallintovirasto löysi huomautettavaa sairaalan ja sairaanhoitopiirin välisestä potilasvalinnasta.

– Tiesin jo etukäteen, että lopullinen päätös esitetään vain pienenä mainintana. Se ei ole enää uutinen, että lehtien turhaan syyttämä kirurgi ei ollutkaan hengenvaarallinen.

Vähäsantasen mukaan uutisointi satutti etenkin lähipiiriä.

– Itsellä oli onneksi varmuus siitä, että työ oli hoidettu hyvin. Myös muu työ­yhteisö oli samaa mieltä. Olimme leikanneet ison sarjan vaikeita potilaita ja tehneet todella hyviä leikkauksia uudessa organisaatiossa, mikä ei tullut julki. Jälkikäteen ajatellen tilanne oli uuden toimintamallin myötä otollinen, ja ehkä olin itsekin sopiva henkilö esiin nostettavaksi, hän arvioi.

Vähäsantanen kiittelee työyhteisön lisäksi Lääkäriliiton tukea. Tiedotus­välineiltä hän toivoisi lisää asiantuntemusta, faktojen tarkistamista ja ­molempien osapuolten näkökulmaa. Kaikesta huolimatta hän kannattaa avoimuuden ­lisäämistä.

– Piiloon meneminen ei kannata, sillä otsikot ovat silloin sitäkin rajumpia. Meidän tulee avata tilannetta ja taustoja julki, hän sanoo.

Uutisointi ei karkottanut kaikkia sairaalan sappileikkauspotilaita.

– Osa potilaista halusi jäädä odottamaan selvitystyön valmistumista ja tahtoi minut leikkaavaksi kirurgiksi. Se oli suuri kunnia.

Mikä neuvoksi ryöpytykseen?

➤ Rauhoitu ja nuku yön yli, kiihtyneenä ei kannata reagoida.

➤ Keskustele esimiehen kanssa, että asia tulee työnantajan tietoon.

➤ Moderoimattoman verkkopalstan kirjoituksiin ei voi juuri reagoida. 
Jätä palstat väliin.

➤ Jos kirjoittaja on potilas, johon on hoitosuhde, kannattaa ongelmallisesta kirjoituksesta keskustella potilaan kanssa. Hoitosuhde ei voi toimia, 
ellei ole luottamusta.

➤ Toimittajan tekemään virheeseen voi pyytää oikaisua tai arvosteluun 
tehdä vastineen. Vastineen teosta kannattaa keskustella myös esimiehen kanssa. Juttujen linjasta voi neuvotella myös yksityisesti vastaavan päätoimittajan kanssa.

➤ Jatkuvaan vainoamiseen verkossa on syytä puuttua, mutta satunnaisissa tapauksissa on helpompi suunnata ajatukset muualle.

➤ Konsultoi lakimiestä, jos harkitset rikosilmoituksen tekemistä.

Maria van der Meer
Kuva: Panthermedia