Lääkäriäitien tapaamisissa puhutaan työasioista ja lapsiperheen arjesta. Erilaiset naisverkostot tuntuvat elävän uutta nousukautta.

Naiset eivät meidän klinikassa pärjää, kuuli Elise Sarjanoja erään kirurgian alan erikoislääkärin ilmoittavan erikoistuvalle kollegalleen vastikään. Naislääkäreitä syrjivän ajatuksen tausta jäi epäselväksi, mutta Sarjanoja ei ole jäänyt sitä miettimään. Gastrokirurgi Sarjanoja on tyytyväinen valitsemaansa erikoisalaan ja työhönsä Länsi-Pohjan keskussairaalassa.

Vertaistukea Sarjanoja on kyllä kaivannut, mutta ei ammattinsa vaan ruuhkavuosien takia. Äitiyslomalla vuosi sitten hän tutustui naisverkostoon, jossa voi tavata muita perhevapaalla olevia korkeakoulutettuja äitejä. Tapaamisissa puhutaan lapsiperheen arjesta, mutta paljon myös työelämästä.

– Monelle korkeakoulutetulle naiselle sekä perhe että työ ovat hyvin tärkeitä. Tällaisen verkoston tapaamisissa on helppo puhua työhön liittyvistä asioista, vaikka vauvan kanssa liikkeellä ollaankin.

Työelämään palannut Elise Sarjanoja kutsuu Facebookissa äitejä vertaiskahvitapaamisiin noin kerran kuukaudessa. Edustettujen alojen kirjo on runsas, Sarjanojan ystäväpiiristä mukaan on tullut myös lääkäreitä.

– Lääkärille tällainen verkosto on hyvä tapa tavata eri alojen ihmisiä. Se antaa mahdollisuuden laajentaa omaa näkökulmaa.

Työkulttuuri muuttuu

Sarjanojien perheessä on kolme alle 10-vuotiasta lasta. Elise Sarjanojalle kertyy työmatkaa Oulusta Kemiin 110 kilometriä suuntaansa. Hän tekee nelipäiväistä työviikkoa sekä päivystää keskimäärin kerran viikossa ja yhden viikonlopun noin viiden viikon välein. Työ vaatii paljon arjen järjestelyjä, mutta Sarjanoja ottaa sen osana pakettia.

– Valtaosalle muiden alojen korkeakoulutetuista naisista työhönpaluu on täynnä epävarmuutta. Projekteista kotiin jäävät eivät yleensä tiedä töiden jatkumisesta.

Saman havainnon on tehnyt helsinkiläinen Laura Kongas, joka on parhaillaan äitiyslomalla ja osallistuu saman Mothers in Business -verkoston tapaamisiin kuin Sarjanoja. Yleislääketieteeseen erikoistuvalla Kongaksella on virka Kirkkonummen terveysasemalla.

– Palaan aikanaan vakituiseen työpaikkaan, ja työtilanne tällä erikoisalalla on ollut muutenkin myönteinen, joten minulla asiat ovat hyvin. Näin toisen lapsen kohdalla tiedän, että alkujännityksestä huolimatta paluu menee mukavasti.

Kongas ei kaipaa erityistä lääkärien naisverkostoa vertaistukeen, sillä omalla erikoisalalla suuri osa kollegoista on naisia. Rakenteellista epätasa-arvoa hän ei usko lääkärin työssä olevan, ei ainakaan siinä määrin kuin muilla aloilla.

– Uskon ja toivon, että työkulttuuri on muuttumassa norsunluutorneissakin. Avoimuus ja aito yhteistyö ovat tätä päivää. Sairaaloiden erikoistumisvirkoihin kaipaisin kyllä läpinäkyvämpää kriteeristöä ja jonotussysteemiä.

Oma vai yhteinen etu?

Erilaiset naisverkostot tuntuvat elävän uutta nousukautta. Perinteisten yhdistysten rinnalle on noussut kevyempiä verkostoja, joihin some-aikana liittyy nopeasti paljonkin ihmisiä. Aiemmin tunnuttiin painottavan enemmän yhteisen edun ajamista, nykyään keskitytään omaan uraan. Laura Kongaksen mukaan yksityisestä voi kuitenkin syntyä yleisempää.

– Esimerkiksi tarve työaikojen joustolle menee perheellisten mukana työpaikoille, ja onnistunut uudistus voi levitä laajemmallekin. Ei varmastikaan lisää syntyvyyttä, jos nämä asiat jäävät vain perheiden omalle vastuulle.

Arvelut siitä, että naisverkostot ovat salaseuroja, joissa työmahdollisuuksia jaellaan miesten ohi, ovat Kongaksen mukaan koomisia.

– Kaikesta yritetään vääntää jotain negatiivista. Naisverkostosta haetaan vertaistukea, aivan kuten miehetkin ilmeisesti ovat kautta aikojen hakeneet.

Työ kulkee mielessä

Lääkäriäiti pystyy rauhoittumaan äitiyslomalla kokonaan perhe-elämään, toisin kuin esimerkiksi kaupallisen alan korkeakoulutettu nainen, kuten monista lehtijutuista voi päätellä. Kunnianhimoiset ihmiset haluavat suorittaa ja tehdä väitöskirjan, lukea ammattikirjallisuutta ja saada itsensä pikavauhtia huippukuntoon. Paineet luo ympäristö, sanoo Laura Kongas.

– Uraorientoituneet äidit ovat perfektionisteja ja kokevat äitiyslomalla ehkä jonkinlaisen identiteettikriisin. Kovaan bisnekseen perustuva työ ei anna lupaa jäädä "lepsuilemaan", ja toisaalta halutaan riittävän haastavaa tekemistä päiviin.

Kongaskaan ei haluaisi viettää vuosia kotona. Jossain kohtaa uraa johtajuus saattaisi kiinnostaa, nimenomaan ihmisten johtaminen. Mutta budjettivastuut ja raha-asiat pelottavat. Entä kestääkö haukut, joita vastuuhenkilö hankalassa paikassa varmasti saa?

– Yritysmaailman johtajat näyttäytyvät usein positiivisessa valossa, mutta perusterveydenhuollon ylilääkärin työssä ei hehku glooria. Kaikki arveluttaa, mutta samalla kiinnostaa, Kongas naurahtaa.

Johtamiskoulutusta hän aikoo ehdottomasti hankkia, jos tie vie siihen suuntaan.

Uskoa omaan osaamiseen

Naislääkärit saattaisivat tarvita naisverkostosta tai mentorilta itseluottamuksen sparrausta, etenkin uran alkuvaiheessa. Tunnolliset nuoret naiset pänttäävät ja tekevät kaiken viimeisen päälle, mutta silti he saattavat vähätellä osaamistaan. Samoin palkasta puhuminen jätetään mielellään väliin, sanoo Laura Kongas.

– Palkka-asioita olen itsekin miettinyt. Tiedän, että kuntasektorilla palkka on määritelty valmiiksi, mutta paikallisen sopimisvaran mahdollisuudesta en tiedä, Kongas pohtii.

Laura Kongaksen ja Elise Sarjanojan ura ei tule kangertelemaan oman sukupuolen takia, siitä he pitävät huolen. Vertaiskahveja juodaan jatkossakin aikataulujen suomissa puitteissa.

Naislääkärillä litteämpi lompakko

Tilastojen valossa kunta-alan naislääkärien keskipalkka on noin 10 prosenttia pienempi kuin mieslääkärien.

Suurin selittäjä on ikärakenne: eläköityvistä suurin osa on miehiä ja nuorista lääkäreistä naisia. Ikä korreloi asemaan ja palkkaan.

Varsinaisesta palkkasyrjinnästä ei ole näyttöä.

Palkkaeroa selittävät:

Palkan tärkeys. Naiset eivät ota palkkaa puheeksi samalla tavoin kuin miehet. Sama havainto tehty mm. ekonomeilla.

Muuttohalukkuus. Miehet saattavat olla valmiimpia liikkumaan työn perässä. Nainen kantaa edelleen päävastuun lapsista.

Kotivuodet. Naiset jäävät vaille henkilökohtaiseen suoriutumiseen perustuvia palkankorotuksia ollessaan kotona lasten kanssa.

Suoritemittari. Miehille kertyy enemmän suoritteita. Suoriteperusteiset palkkausjärjestelmät ovat yleistyneet perusterveydenhuollossa.

Tukea palkkaneuvotteluihin Lääkäriliiton jäsenille osoitteessa www.laakariliitto.fi/tutkimus/ansiot/palkkatohtori.

Lähde: Tutkimuspäällikkö Jukka Vänskä, Lääkäriliitto