Koulutusohjelmien yhtenäistämisestä käydään parhaillaan keskustelua. Tavoite on, että ­koulutuksessa tullaan ­painottamaan ­inhimillisen ­näkemyksen tärkeyttä biomedisiinan rinnalla.

Lääketiede kehittyy nopeasti ja opetuksen on pysyttävä mukana. Mitä kohti lääketieteellisten tiedekuntien pitäisi pyrkiä? Millainen on ihanne tulevaisuuden vastavalmistuneesta lääkäristä?

- Hänellä on laaja-alainen valmius oppia ammatista lisää. Hän on hyvä "aihio", josta tulee elämänkokemuksen, erikoistumisen ja oman mielenkiinnon kohteen kautta alansa kova ammattilainen, riippumatta siitä päätyykö hän omalle erikoisalalleen, perustutkimukseen tai vaikkapa hallintoon, muotoilee dosentti, ylilääkäri Harri Hyppölä.

Tähän tarvitaan sopivassa suhteessa lääketieteellistä faktaa, toimenpiteitä, ammatillista asennetta, eettistä ajattelua ja vuorovaikutustaitoja. Lääkäriksi aikovan pitää oppia kuudessa vuodessa paljon, eikä pelkkä lääketiede riitä.

Eri tiedekunnissa opettamisen tavat ja asioiden opettamisen järjestys poikkeavat hieman toisistaan. Kaikista viidestä tiedekunnasta valmistuu kuitenkin suunnilleen samanlaisia lääkäreitä.

- Pieniä painotuseroja toki on, mutta eri suomalaisten tiedekuntien tavoitteita verratessaan huomaa, että ne ovat hyvin samankaltaisia, riippumatta siitä, miten opetus on toteutettu, näkee professori Pekka Kääpä Turun yliopistosta.

Mallia maailmalta

Suomessa ei ole kirjattu yhteneväisesti sitä, mitä vastavalmistuneen lääketieteen lisensiaatin tulee osata. Sen sijaan tiedekunnissa on otettu oppia maailmalla tehdyistä osaamistavoitteiden harmonisoinneista. Näitä ovat esimerkiksi kanadalainen Can MEDS, skotlantilainen Scottish Doctor ja brittiläinen Tomorrow’s Doctor.

Pekka Kääpä uskoo, että tulevaisuudessa tavoitteet kirjataan ylös myös Suomen tasolla. Tästä on keskusteltu, mutta päätöksiä ei vielä ole. Kovin suurta muutosta se ei tuone tullessaan, koska tavoitteet eri tiedekunnissa ovat yleisellä tasolla jo nyt varsin samanlaiset. Yksikkökohtaisia painotuseroja toki on.

Eri yliopistojen lääketieteen koulutusohjelmista vastaavat ihmiset tapaavat toisiaan vuosittain ja yhteydenpito on säännöllistä.

- Tavoitteiden harmonisointia tapahtuu epävirallisesti, kun asioista keskustellaan ja kukin ottaa hyviä käytänteitä mahdollisuuksiensa mukaan käyttöön omassa koulutusohjelmassaan, uskoo opetusdekaani, professori Olli Vainio Oulun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.

- Maailmalla tehdyissä julistuksissa määritellään hyvin yleisellä tasolla mitä lääkärin tulee osata. Jokaisen koulutusyksikön on itse käytävä läpi prosessi, jossa määritellään mitä tavoitteet meillä tarkoittavat ja miten sisältö meillä tarjotaan, näkee koulutusjohtaja Kati Hakkarainen Tampereen yliopiston lääketieteen yksiköstä.

Keskustelu hioo tavoitteet

Kukin tiedekunta on määritellyt, mitä vastavalmistuneen lääkärin pitää osata. Oulussa ja Turussa tavoitteet kirjattiin vuonna 2011, Tampereella prosessi käytiin läpi viime vuosikymmenellä.

- Jokaisen oppialan kanssa käytiin prosessin aikana perusteellinen keskustelu siitä, millainen osaaminen valmistuneella lääkärillä on oltava. Tavoitteet käytiin läpi osaamisperustaisesti. Asia elää edelleen ja tavoitteita tarkastellaan jatkuvasti, Hakkarainen kertoo.

- Opetussuunnitelma hiotaan ja jaksot suunnitellaan yhdessä. Tavoitteena on monien oppialojen konsensus siitä, mitä tulisi opettaa. Myös opiskelijat osallistuvat suunnitteluun.

Usein opettajilla on omat kiinnostuksen kohteensa. Kuinka paljon ne saavat näkyä opetuksessa?

- Ilman muuta ne vaikuttavat, eikä persoonallinen ote opetuksessa ole paha asia. Tarvitaan kuitenkin koulutusohjelmatason suunnittelu ja raamit sille, mitä asioita tulee käydä läpi. Tähän kuuluvat faktojen ja toimenpiteiden lisäksi myös asenteet, vuorovaikutustaidot ja etiikka, Vainio sanoo.

Koulutukseen tuodaankin yhä enemmän myös muuta sisältöä kuin biomedisiinisiä tavoitteita.

- Kun opiskelijat aloittavat opiskeluaan, biomedisiininen fakta ja toimenpideharjoittelut tuntuvat heistä kaikkein polttavimmilta. Usein unohtuu, että lääkärin työ on paljon muutakin kuin faktaa ja toimenpiteitä. Peruskoulutuksen aikana pitäisi saada työkaluja moniin muihinkin asioihin, Vainio sanoo.

- Humanististen ja psykososiaalisten asenteiden ja arvojen merkitystä ruvetaan nostamaan esille entistä enemmän, Kääpä kertoo.

Tämän tavoitteena on, että nuori lääkäri ymmärtäisi vastaanotolle tulevan ihmisen olevan paljon muutakin kuin fyysinen sairautensa.

Professionaalista asennetta lääkärintyöhön taas on opetettu aina, mutta nyt se halutaan tehdä tietoisesti. Tärkeässä roolissa ovat myös vuorovaikutustaidot ja eettinen ajattelu.

Etiikkaa on vaikea mitata

- Tärkeintä lääketieteen etiikan opetuksessa on eräänlaisen moraalisen näkökyvyn kehittäminen, sanoo dosentti Pekka Louhiala Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.

Kyse on siitä, että opiskelija oppii tunnistamaan arvokysymykset, omat arvonsa ja ristiriitatilanteet, joissa potilaan arvot ovat erilaiset kuin lääkärin arvot.

- Etiikan opetuksessa on olemassa virallisen curriculumin lisäksi myös niin sanottu piilo-opetussuunnitelma. Ammattikunnan eettinen perinne on välittynyt monella tavalla ennen etiikan kurssejakin. Varsinaisen opetuksen tavoite on tehdä perintö näkyväksi ja tarvittaessa kyseenalaistaa ja uudistaa sitä, Louhiala kertoo.

- Faktat löytyvät kirjoista, mutta oman pohdinnan mahdollistaminen on tärkeintä opettamisessa.

Eettisen ajattelun kehittymisen mittaaminen on Louhialan mukaan hankalaa. Selvimmin opiskelijoiden kehitys heijastuu heidän kirjoittamistaan oppimispäiväkirjoista ja esseistä.

Opettajat ovat roolimalleja

Lääkäri on suuren osan työajastaan vuorovaikutuksessa potilaiden, heidän omaistensa ja työyhteisönsä kanssa. Helsingin yliopistossa vuorovaikutustaitojen opetus lähtee käyntiin heti opintojen alussa ja jatkuu läpi opintojen.

- Käytössä on monenlaisia opetusmenetelmiä ja paljon kokemuksellisia elementtejä. Kursseilla saa kokeilla ja harjoitella vuorovaikutusta, kertoo pedagoginen yliopistolehtori Eeva Pyörälä Helsingin yliopiston Lääketieteellisen koulutuksen tutkimus- ja tukitiimistä.

- Oma tapa olla lääkäri löytyy pikkuhiljaa harjoittelun ja palautteen myötä. Siksi harjoitusta tarvitaan pitkin matkaa opintojen aikana. Ei ole tarkoitus, että kaikista tulisi samanlaisia lääkäreitä, vaan kaikki saavat olla omanlaisiaan hyviä lääkäreitä.

Pyörälä on varsin tyytyväinen siihen, miten vuorovaikutustaitoja nykyään opetetaan. Eri yliopistojen tavoitteet ovat samanlaisia, vaikka menetelmissä on eroja.

Enemmän eväitä opiskelijat tarvitsisivat vuorovaikutukseen niissä tilanteissa, joissa epäillään hoitovirhettä tai hoitovirhe on tapahtunut.

Tärkeää on sekin, että kaikki opettajat muistavat olevansa opiskelijoille roolimalleja ja kliinisen opetuksen tilanteet tukevat vuorovaikutusopetuksen tavoitteita.

Helsingin yliopistossa on käytössä myös opintojen lopussa järjestettävä näyttötentti, jossa yksi tehtävä on vuorovaikutuspainotteinen.

- Kun opiskelijat tietävät, että vuorovaikutustaidot arvioidaan, se ohjaa oppimista. Se on viesti koulutusohjelmalta, että nämä taidot ovat tärkeitä, Pyörälä näkee.

Muuten näyttötenttejä käytetään Harri Hyppölän käsityksen mukaan lääketieteen opetuksessa varsin vähän, sillä ne vaativat paljon resursseja.

Käytäntö auttaa työelämässä

Vaikka lääketieteen perustutkinnossa opetettavia asioita ei ole valtakunnallisesti määritelty, ei Harri Hyppölä näe suuria eroja eri tiedekuntien antaman opetuksen välillä. Hyppölä väitteli vuonna 2001 nuorten lääkärien tyytyväisyydestä saamaansa peruskoulutukseen.

Kuopion ja Tampereen yliopistojen, sekä Lääkäriliiton yhteistyönä toteutetussa Lääkäri 2008 -kyselytutkimuksessa ilmeni, että Kuopion ja Tampereen yliopistoista valmistuneet olivat tyytyväisimpiä saamaansa terveyskeskustyön opetukseen. Senkin eron Hyppölä uskoo jatkossa tasoittuvan.

Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan riittävä määrä luonnontieteellistä perustaa, motivoituneet ja lahjakkaat opiskelijat sekä käytännönläheinen kliininen koulutus.

- Suomalainen lääkärikoulutus on varsin hyvää. Käytännönläheisyys ja mahdollisuus työskennellä opintojen ohessa edesauttavat sitä, että opiskelija valmistuttuaan pärjää lääkärintyössä, Hyppölä sanoo.