Suomen Lääkärilehden vuotuiset tunnustuspalkinnot jaettiin tänä vuonna lääkäreille, jotka ovat onnistuneet yhdistämään kliinisen työn tutkimisen ja kirjoittamisen intoon. Kirjoituspalkinnon sai tänä vuonna Karl-August Lindgren kirjoituksestaan Kaularangan kliininen tutkimus (34/2001). Usein valokuvin varustettua kirjoitusta kiitetään havainnollisuudesta ja selkeydestä. Samalla siinä osoitetaan, miten tärkeää on tuntea ihmisen anatomia ja fysiologia. Niiden kolmiulotteinen tajuaminen auttaa lääkäriä ymmärtämään, mitä on odotettavissa tuntemuksina, jopa kipuina ja vaivoina.

– Meillä on nykyaikana käytettävissä hienot kamerat ja muut kuvantamisvälineet, mutta ne eivät koskaan saa syrjäyttää kliinistä tutkimusta ja potilaan koskettamista, korosti Karl- August Lindgren. Hän muistutti myös, että ihmisen fysiikka on luotu kivenpyörittämistä, ei nykyistä staattista työtä varten.

– Niinpä, huokasi vuorostaan elämäntyö-tunnustuksen saanut Arno Forsius. Hän on varsinkin eläkkeelle jäätyään paneutunut kirjoittamiseen sellaisella innolla, että staattisen työn aiheuttamat vaivat ovat tulleet omakohtaisesti tutuiksi. Tahtikin on ollut kova: Lääkärilehdessä on julkaistu vuosien varrella jo noin 300 historiallista juttua. Vastikään ilmestyi kirjoituksista koottu kirja ihmisistä lääketieteen historiassa.

Lääkärilehden tieteellisen neuvottelukunnan myöntämän väitöskirjapalkinnon sai tänä vuonna Tampereen yliopistossa väitellyt Olli Kajander. Väitöskirjan nimi on Genetic and Environmental Factors in Alcohol Heart Muscle Disease.

Ulla Järvi