Taitava tutkimustiedon kiteyttäjä miettii, miten voisi kirjoittaa tieteestä vieläkin viihdyttävämmin.

Lääkärilehden palkinnot vuoden 2013 parhaista kirjoituksista menevät lääkäreille, joille kirjoittaminen on tapa jäsentää omaa ajattelua. Vuoden kirjoitus käsittelee ihmisen bakteeriston merkitystä ja kunniamaininnalla palkittu kirjoitus aikuisten ADHD:n diagnoosia ja hoitoa.

Vuoden kirjoitus -palkinnon saaja Turun yliopiston bakteeriopin professori Pentti Huovinen on tunnettu tieteen popularisoija ja suoliston mikrobien puolustaja. Silti hän ei väsy puolustamaan bakteerien lisäksi suomen kielellä kirjoittamisen tärkeyttä.

– Asioiden yksinkertaistaminen ja kiteyttäminen on hyödyllinen taito jokaiselle lääkärille. Etenkin oman erikoisalan sisälle voi muodostua ammattitermistöä, jota eivät ymmärrä potilaat, mutta eivät välttämättä toisen erikoisalankaan lääkärit, Huovinen muistuttaa.

Lääkärilehden palkintoraati luonnehtii Pentti Huovisen katsausartikkelia (SLL 9/2013) aiheeltaan ajankohtaiseksi, vähän tunnetuksi ja poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi. ”Kirjoittaja on aiheensa suhteen erittäin asiantunteva. Artikkeli on helppolukuinen – siis hyvin kirjoitettu ja rakenteeltaan selkeästi jäsennelty”, perusteluissa todetaan.

Pentti Huovinen on kerännyt artikkeliinsa suuren määrän tutkimustietoa bakteeriston merkityksestä terveydelle. Huovinen huomauttaa, että parhaillaan tutkimus etenee sitä vauhtia, että uutta tietoa olisi taas tarjolla.

– Uudet sukupolvet näkevät bakteeristonkin ihan uudella tavalla. Itse innostuin aiheesta vuonna 1978 professori Esko Iisalon farmakologian luennolla. Päätin, että alan tutkia antibiootteja, ja sitä myöten ihastuin bakteereihin. Harmi vain, ettei esimerkiksi suuri lääketeollisuus ole vieläkään innostunut esimerkiksi suoliston mikrobiston hoitamisesta ja korjaamisesta, vaikka sen merkitys ihmisen sairastumiselle, paranemiselle ja lääkkeiden teholle on huomattava, Huovinen miettii.

Parhaillaan tulee uutta tietoa esimerkiksi syövän ja bakteeriston yhteyksistä. Jostain syystä esimerkiksi rintasyöpäkudoksessa on erilainen bakteeristo kuin terveessä rinnassa. Diabetes ja masennuskin ovat sairauksia, joista Huovinen uskoo näkevänsä vielä mullistavia linkityksiä bakteeristoon. Bakteeristo ei olekaan yhteydessä yksin suolistosairauksiin tai elimistön rasva-aineenvaihduntaan, jotka ovat olleet perinteisiä tutkimuskohteita.

Tiivistä, tiivistä!

Huovinen on tietoisesti opiskellut asioiden kirjallista kiteyttämistä jo 1990-luvun lopulta saakka, jolloin aloitti tiedeuutisten kirjoittamisen ensin Duodecim-lehteen, sittemmin Lääkärilehteen. Lääkärikollegojen Matti Viljasen ja Heikki Arvilommin kanssa aloitettiin myöhemmin Ylen radiokanaville Kerta-annos-nimisten tiedejuttujen teko. Kaksi minuuttia ja 2000 merkkiä ovat olleet kovia vaatimuksia tieteentekijöille, joiden tekisi aina mieli selittää asioita hieman perusteellisemmin.

– Tieteen popularisoinnilla ja ylipäänsä viestinnällä tulee olemaan aina vain suurempi merkitys lääketieteessä. Väärät luulot, huuhaa ja mediakohut saattavat johtaa sellaisiin muutoksiin ihmisten käyttäytymisessä, jotka vaarantavat jopa kansanterveyttä, varoittaa Pentti Huovinen.

Pentti Huovinen on tutkinut ja kirjoittanut aina, mutta uusia suunnitelmia on koko ajan. Mielessä on esimerkiksi kirja, joka olisi muodoltaan fiktiivinen, mutta silti tieteellinen. Ihmisten tavoittaminen ja tiedon lisääminen myös viihteen keinoin on hänestä omalla sarallaan yhtä tärkeää kuin ansiokas tieteellinen julkaiseminenkin.

Viihteelliseksi ei Lääkärilehden palkintoperusteluissa Pentti Huovisen katsausartikkelia arvioida, mutta lupaavasti kuitenkin: ”Artikkelista voi käyttää jopa laatusanaa puoleensavetävä”, palkintoraati tunnustaa.

Kunniamaininta: Aikuisten ADHD:sta kaivataan kiihkotonta tietoa

Lääkärilehden kunniamaininnalla palkittu katsausartikkeli (48/2013) selvittää aikuisten ADHD:n diagnoosia ja hoitoa. Artikkelin ovat kirjoittaneet psykiatrian erikoislääkäri Anniina Koski HYKS:n neuropsykiatrian poliklinikalta ja aiemmin hänen työnohjaajanaan toiminut dosentti Sami Leppämäki Työterveyslaitokselta.

– Kannustin Anniinaa ryhtymään artikkelin valmisteluun, koska molemmat olimme kiinnostuneet aiheesta, ja Anniina oli tuolloin erikoistumassa psykiatriaan. Katsausartikkelin kirjoittaminen on mielestäni paras, vaikka hyvin työläs keino perehtyä uuteen asiaan. Tiedonhaku on vaativa prosessi, Sami Leppämäki kertoo.

– Totta, muistaa Anniina Koski. Hän piti HYKS:n erikoistuvien lääkärien luentosarjassa aikuisten ADHD:sta esitelmän, jota varten oli jo penkonut runsaasti tutkimustietoa aiheesta. Koski tosin kertoo nauraen, että ohjaajan vakuuttelu, että ”juttuhan syntyy ihan samoilla tulilla” ei ihan toteutunut käytännössä.

– Meillä molemmilla oli silloinkin paljon töitä, ja vuorovedoin kirjoittaminen otti aikansa. Mutta Lääkärilehden toimitukselta saatu deadline kiritti kummasti. Referee-lausuntojen jälkeen artikkeli vielä täydentyi viimeisimmällä tutkimustiedolla, Koski kertoo.

Tosin artikkeli piteni runsaasti yli lehden ohjeistuksen, joten kirjoittajakaksikko joutui kiivaaseen tiivistysurakkaan.

– Olen luonteeltani kielipoliisi, joten hakemalla hain tiiviimpiä ilmaisuja tekstillemme. Kummasti niitä alkoi löytyä. Kun artikkeli oli valmis, se oli todella paljon ytimekkäämpi eli parempi kuin ensimmäinen versio. Konkreettisesti huomasi, miten teksti todellakin paranee muokatessa! kuvailee Anniina Koski.

Elämänkaari voi paljastaa ADHD:n

Paitsi asiaan perehtyminen, kirjoittajien motiivi liittyi vahvasti myös aikuisten ADHD-potilaiden asemaan hoitojärjestelmässä. Sami Leppämäen mukaan ADHD:n tunnusmerkit aikuisella sekoittuvat usein muihin elämänhallinnan ongelmiin tai psyykkisiin häiriöihin, joten ADHD-diagnoosi viivästyy.

– Artikkelin julkaisun jälkeen olen saanut useita yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat kertoneet kokemuksistaan terveydenhuollon rattaissa ennen ADHD-diagnoosia. Tarvitaan siis sekä tietoa että asennemuutosta, jotta kuva tästä häiriöstä tarkentuu, Leppämäki sanoo.

Leppämäki on kliinikkona joutunut itsekin joskus toteamaan tehneensä aluksi väärän diagnoosin, ja vasta potilaan koko elämänkaareen perehtyessään ryhtynyt epäilemään ADHD:n mahdollisuutta.

Aikuisten ADHD-diagnostiikkaa on vaikeuttanut se, että diagnostiset kriteerit on laadittu kouluikäisille lapsille. Parhaiten kuntoutus onnistuukin, kun se aloitetaan varhain. Suurinta osaa aikuisista, joilla on ADHD:n kaltainen oirekuva, ei kuitenkaan ole tutkittu lapsuuden tai nuoruuden aikana.

– ADHD ei tarkoita väistämätöntä syrjäytymistä, muistuttaa Sami Leppämäki.

– Jo yksin potilaideni toivomuksesta halusin artikkeliin ehdottomasti mukaan toteamuksen, ettei akateeminen loppututkintokaan sulje pois ADHD:n mahdollisuutta. Korkea älykkyys ja lähiympäristön suotuisat ja tukevat ihmissuhteet auttavat monia ADHD-potilaita kompensoimaan oireita ja selviytymään opinnoissaan pitkälle, Anniina Koski muistuttaa.

Sekä Leppämäki että Koski ajattelivat siis paljon potilaitaan ja heidän läheisiään kirjoittaessaan artikkelia, joka on luonnollisesti tarkoitettu ensi sijassa lääkäreille.

– Tykkään itsekin lukea suomeksi kirjoitettuja katsausartikkeleita, ja kotimaisiin lehtiin kirjoittaminen on mielestäni tärkeä osa kollegiaalisuutta, Anniina Koski sanoo.

Lääkärilehden palkintoraati toteaakin perusteluissaan lähes tunteikkaasti, että yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinot auttavat hoitamattoman ADHD:n aiheuttamiin ongelmiin heikosti. Siksi on kiitollista, että näiden ongelmien medikalisointi – perusteltu lähestyminen lääketieteen näkökulmasta – voi tuoda suurta apua. Ainakin tällä hetkellä on myös syytä korostaa lääkehoidon roolia.

”Voi vain toivoa, että tämä tärkeä artikkeli osaltaan edistää maassamme aikuisten ADHD:n asianmukaista hoitoa”, kiittää palkintoraati kirjoittajia.

Ulla Järvi

Kuva: Vesa-Matti Väärä